Salossa aiotaan räväyttää Suomen juhlavuoden kunniaksi ja myydä sadan päivän ajan tontteja satasella alkaen itsenäisyyspäivästä.
Kiveen hakattu asia ei vielä ole, lopullisesti siitä päättää valtuusto ensi maanantaina.
Sinänsä asiassa ei ole mitään uutta: tarjouskampanjoilla ja alennuksilla myydään monenlaista – miksei siis tonttejakin. Alennustontteja on nähty muuallakin Suomessa.
Selvää on, että ajatus herättää myös närää – ainakin niissä asukkaissa, jotka ovat maksaneet jopa viisinumeroisen summan näennäisen samankaltaisesta tontista, jonka joku voi kohta ostaa satasella. Olettaa voi, että valtuustossakin aihe puhuttaa.
Kun kaupungin asukasluvun pieneneminen on huolenaihe, on selvää, että konstit on käytettävä.
Perinteisesti Salon yhtenä valttina kisassa asukkaista on pidetty sijaintia Turun ja Helsingin puolivälissä.
Näin onkin, ainakin jos puhutaan kaupungin niistä osista, jotka ovat vanhan tai uuden ykköstien tuntumassa. Juna- ja linjurivuorojakin riittää. Halikosta ajaa Turun keskustaan alle tunnissa ja Suomusjärveltä Helsinkiin selviää runsaassa tunnissa. Moni pääkaupunkiseudulla asuva saa varata työmatkoihinsa junineen ja busseineen saman ajan paljon lyhyemmällä matkalla.
Salon keskustassa on tarjolla pieneen kaupunkiin hyvät palvelut. Epäilemättä pikkukaupunki-idylli houkuttaa osaa ihmisistä.
Reuna-alueiden markkinoinnissa ytimen on oltava reilusti se, että tarjolla on mahdollisuus asua maalla, joskaan ei tiettömien taipaleiden päässä vaan kauimmillaankin selvästi alle tunnin matkan päässä lähimmältä rautatieasemalta. Valtti on siinä, että myös maaseudulla Salossa on edelleen tarjolla hyvät peruspalvelut ja virkeät kylät. Näin on oltava edelleen, jos halutaan että tonttikauppa käy edes alehinnalla.
