Lieneekö lähihistoriassa talvea, jona ei olisi puhuttu kauhistellen nykytalvien huonoudesta.
Jotain tekemistä on ajalla ja muistojen kultautumisella, jos tuntuu, että lapsuudessa talvipäivät olivat kirkkaita pakkaspäiviä. Yhtä kaikki mennyt syksy elettiin ainakin eteläisessä Salossa leudossa ja vetisessä säässä; seikka, joka nyt näkyy esimerkiksi vesistöissä ja pelloilla.
Talvi on joka tapauksessa tuloillaan eteläänkin; talvilajeja päästään pikkupakkasen myötä käynnistelemään ja autoilijat saavat varautua talvisiin tapoihin. Liikenneturva ei suotta muistuta siitä, että ”igluautoilu” on pahimmillaan hengenvaarallista ja sakonkin paikka.
Talvi voi myös yllättää: Kainuussa on painittu massiivisen lumimäärän kanssa. Teitä ja sähköjä on katkennut ja viranomaisyhteistyötä tarvittu. Päivien sähköttömyys voi vetää vakavaksi niissäkin taloissa, joissa elämisen perusedellytyksiä – lämpöä, vettä ja valoa- saadaan ilman sähköäkin.
Eteläisessä Salossa ei yhtä valtavaa lumimäärää todennäköisesti nähdä ja sähköverkkoa on muutettu entistä säävarmemmaksi. Silti on niitä taloja, joista sopiva pyry ja myrsky voi katkaista joksikin aikaa virran tai ainakin kulkutien.
Suomen pelastusalan keskusjärjestö on pitänyt 72 tuntia-koulutuksia, joissa paneudutaan siihen, millä eväin häiriötilanteessa pärjää tuon aikaa omavaraisesti.
Jo yhdestä yöstä voi tulla työläs kokemus, jos talossa ei ole litraakaan juomavettä, kaivon pumppu sammunut, tie poikki eikä puhelimessa virtaa.
Tutkimusten mukaan maalla asuvat ovat varustautuneet kaupunkilaisia paremmin; on totuttu pitämään taskulampunparistoja lipastonlaatikossa ja tulitikkuja varalla. Ei ole pahitteeksi varmistaa, että näin on edelleen.
