Salossa junaillaan joukkoliikennettä uuteen kuosiin.
Kaupungin omissa tai edes kaupungin liikennelaitoksen väreissä kulkevia busseja kaupungin teillä ei tulevaisuudessakaan nähtäne, mutta jatkossa kaupunki joka tapauksessa vastaa sisäisen liikenteen järjestämisestä; laatii aikataulut ja hankkii vuorot ja myy liput. Tämän jälkeenkin kaupungin toki lävistää monta puhtaasti markkinavetoista kaukoliikenteen linja-autovuoroa.
Tavoite on tietyssä mielessä looginen; koko liikennekuvio selkeytyy, kun järjestäviä tahoja on yksi.
Kaupunkikehityslautakunta päätti jo lipputuotteista ja lippujen hinnoista. Yksi keskeisistä asioista on siirtyminen ns. tasataksaan, ei kilometriperusteiseen hinnoitteluun. Tämä on esimerkiksi Turun seudullisesta joukkoliikenteestä Fölistä tuttu malli; lipun hinta on sama matkan pituuteen katsomatta. Turun seudulla Föli kuljettaa paitsi kaupunkiseuduilla, myös maaseudulla Askaisten Livonsaaresta Tarvasjoelle asti.
Salossa ei saada kartalle ihan yhtä isoa aluetta, mutta kuvio on sama: keskusta on keskellä ja sen ympärillä maaseutua, jonka kulkemisen tarpeet pitäisi yrittää kattaa. Tasahinnoittelu on iso porkkana, kun joukkoliikenteen käyttöä halutaan lisätä. Turun alueella tasataksaan siirtyminen lisäsi seudullisen joukkoliikenteen käyttöä.
Joukkoliikenteen käytön lisääminen on kahden kauppaa; yhtäältä pitää olla vuoroja, toisaalta käyttäjiä. Tietty peruskuorma tulee koululaisista, jotka kaupungin on opinahjoonsa saatettava. Kompromisseiltakaan aikataulujen laatija ei näin välty. Muiden kuin koululaisten saaminen bussin kyytiin voi olla haasteellinen tehtävä: vuorojen pitäisi palvella liikkumisen tarpeita ja vaikka ne palvelisivatkin, olisi silti voitettavana joukko vanhoja asenteita.
Varsinaisilla kaupunkialueilla julkinen liikenne on usein se vaivattomin tapa päästä kotoa keskustaan. Maaseudulla julkinen pitäisi mieltää aluksi vaihtoehdoksi ylipäätään.
