Jätteenkuljetuksesta on vaarassa tulla ikuisuuskysymys Lounais-Suomessa. Osa alueen kunnista on kunnan järjestämän jätteenkuljetuksen varassa, osassa kunnista taas kiinteistön haltija voi vapaasti päättää, keneltä kuljetuspalvelunsa ostaa.
Käytännön lainmukaisuutta on koeteltu viimeksi Turun hallinto-oikeudessa, joka palautti asian lautakunnan käsittelyyn: oikeus katsoi, että parhaillaan jätelaki ei tule kaikkialla noudatetuksi ja esimerkiksi todellista kilpailua ei ole.
Asiassa on muodostunut jakolinja viranhaltijapuolen ja luottamushenkilöiden välille; esityksenä viime kerrallakin oli, että kunnan järjestämä jätteenkuljetus olisi jatkossa normaali käytäntö koko alueella. Lautakunta päätti toisin ja katsoi, että esimerkiksi Salossa pitää edelleen saada valita vapaasti, miltä yritykseltä jätteenkuljetuksensa ostaa.
Oikeuden perusteluissa on paljon sellaista, mikä tulee huomioida: muun muassa jätteenkuljetukseen liittymättömien kiinteistöjen määrä ja tiedonkulun puutteet. Totta onkin, että esimerkiksi vapaamatkustajia tässä ei tule sallia.
Samalla kertaa yhdenmukaistamisen kanssa uhkaa mennä paljon osaamista ja investointeja hukkaan; sopimusperusteisen järjestelmän puolestapuhujat ovat korostaneet esimerkiksi paikallisten työpaikkojen säilymistä. Pelkona on ollut, että alueelle tulee yksi, iso toimija, joka saa alueen kaikki ajot itselleen.
Lautakunta joutuu nyt käsittelemään asiaa vielä kerran. Pohjaksi voitaisiin ottaa alueellinen tarkastelu; missä sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen kunnissa järjestelmä on toiminut ja täyttää lain kirjaimen. Kahta rinnakkaista järjestelmää ei sinänsä liene syytä pelätä, joten sopimusperusteisella voidaan jatkaa siellä, missä pulmia ei ole havaittu.
Jos koko alueella mennään kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen, on kilpailutus laadittava niin, että paikallisilla, pienemmilläkin yrittäjillä on mahdollisuus siihen osallistua ja siinä menestyä.
