Poliisin tilastot viime vuodelta kertovat hyvää, jos vain lukuja katsotaan.
Lounais-Suomen poliisilaitoksen kirjoissa kaikkien poliisille ilmoitettujen rikosten määrä on laskenut. Samansuuntainen on kehitys Salossakin, joskin yksittäisten rikosryhmien kohdalla nousua on; esimerkiksi rattijuopumusten määrä on kasvanut.
Ryhtiliikkeestä ei liene kyse vaan myös siitä, että jokaista pientä sattumusta ei edes poliisille ilmoiteta.
Suomen poliisijärjestöjen liitto otti asiaan vastikään kantaa: liiton valtuusto totesi, että poliisilta jää vuosittain hoitamatta jopa satatuhatta hälytystehtävää eikä pieniä rikoksia ryhdytä selvittämään. Valtuusto katsoi, että tulevassa hallitusohjelmassa on oltava myös panostus Suomen sisäiseen turvallisuuteen.
Kansalaiselle näkyvä muutos on ollut iso. Kovin vanha ei tarvitse olla, kun vielä muistaa ajan, jolloin Perniössä oli poliisiasema. Vielä vähän taaksepäin kelaamalla päästään aikaan, jolloin asemalla oli jopa yövuoro. Poliisimiesten tuttuus ja asema keskellä kylää eivät ehkä olleet varsinainen pelote, mutta saattoivat pitää jonkun kaidalla polulla.
Tekniikka on osaltaan tullut paikkaamaan: ylinopeuksia karsitaan kameroin, ja aikanaan työllistäneet lupapalvelut pyörivät paljolti myös sähköisinä. Moni toivoisi, että polisi näkyy katukuvassa ja myös maaseudulla muutenkin kuin hälytystehtävillä ja nopeusvalvontapäivinä. Kaikkea tekniikka ei korvaa; kuuden tuopin kumarassa kapakasta kotiin ajelevat nappaa vain poliisipartio.
Ehkä jotain vielä vanhemmasta ajasta ja kyläpoliiseista on nähtävissä Turun Varissuolla, missä lähiöpoliisitoiminnasta on saatu hyviä kokemuksia. Väestöpohjaakin sopii verrata; mainitussa lähiössä asuu pienellä alueella pyöreästi saman verran ihmisiä kuin eteläisessä Salossa yhteensä. Jos resursseja olisi reilummin, olisiko lähiöpoliisin ajatus sovellettavissa myös maalla.
