Joulun voi sanoa olevan ovella; joululaulussa lapsen laskemia öitä on aattoon tänään neljä.
Joulunalusaika on useimmille monenlaisten järjestelyjen aikaa – ja monenlaisen ostamisen.
Joululahjojen antaminen on jo tuhansia vuosia vanha perinne ja etenkin lasten joulu taitaa tiivistyä pakettiin tai pariin.
Vastapuolella on ajatus siitä, että itseisarvoinen tavaran ostaminen ei oikein ole kestävää kehitystä – ja monen lahja onkin nykyään aineeton. Ehkä jo mennyttä aikaa on se, missä lahjalistalla on pituutta metri ja useimmat toiveet on kirjattu hetken mielijohteesta.
Kaiken päälle olisi syytä muistaa, että osa lahjoista ei ole ostamista ostamisen vuoksi vaan tarpeeseen. Erityisesti tämä näkyy erilaisissa joululahjakeräyksissä, joilla hankitaan lahjoja vähävaraisten perheiden lapsille. Tositarpeesta voidaan puhua, jos toivelistalla on esimerkiksi talvijalkineet tai -takki. Talvivaate ei ole kerskakulutusta, vaan arjessa tarvittava perusvaruste. Omaa kieltään tuloeroista ja eriarvoisuudestaan kertoo se, että joka perheessä talvivaatettakaan ei voida ostaa noin vain.
Joskus toiveet ovat rahallisesti verraten pieniä; useimmille paketti värikyniä ja piirustuspaperia eivät ole liian iso ostos – joillekin ehkä liikaa.
Hyvää tahtoa näkyy riittävän; eri keräysten kautta Suomessa paketoidaan tänäkin vuonna tuhansia lahjoja.
Siinä tiivistyy perimmäinen joulun henki.
