Eteläisessä Salossa luonto antaa uutisaiheita säännöllisesti, ja yksi kohteista on Kiskonjoki.
Joki poikkeaa monesta muusta eteläisen Suomen joesta siinä, että se kulkee monin paikoin halki luonnontilaisten alueitten ja metsien, ei luikertele pitkin viljelysmaita. Joen ja jokivarren luontoarvot ovatkin mainittavat.
Jokea on vuosien aikana paljon tutkittu ja inventoitu, ja aivan viime aikoina siellä on jälleen myös kääritty hihat. Joella vaikuttaa useampikin erillishanke ja lisäksi vesistö saa tietysti oman osansa peruskunnostusvaroista; viime viikolla joella tehtiin kalanistutuksia. Joella ja sen varsilla on tehty vesistökunnostuksia, raivauksia, korjattu ja lisätty retkeilyvarustusta ja tehty paljon muuta työtä. Pohjasorassa ja rantapenkoilla näkyy monien tahojen kädenjälki.
Kun esimerkiksi koko Latokartanonkosken alue on nyt valtion omistuksessa, on kehittämiseen tulevaisuudessa yhdet selvät hartiat. Työ ei ole vielä loppumassa: kunnostushankkeet jatkuvat ja esimerkiksi pitkään puhuttujen kalateiden toteutus alkaa näillä näkymin ensi vuonna.
Joen vaelluskalakannat ovat joen sijainti huomioiden ainutlaatuinen piirre ja siksi vaalittava asia. Kunnostuksia on tehtykin ennen muuta luonto edellä mutta samalla on pidetty huoli siitä, että joki säilyy retkeilymielessä kiinnostavana kohteena. Esimerkiksi luontopolut ovat parhaillaan aivan muuta kuin kymmenen vuotta sitten. Retkeily kävellen ja meloen on sen lajin ulkoilua, jonka on vaikea nähdä juuri luontoa häiritsevän, mutta jolla on silti ulkoilun tunnetusti hyvät vaikutukset ihmiseen.
Latokartanonkosken kevätkuohut olisivat juuri nyt komeimmillaan retkeilijöiden ihasteltavaksi.
