Pitkään odotettu oppimisympäristöselvitys on julkaistu Salossa. Konsultin ja työryhmän esitykset ovat sitä, mitä etenkin pienemmissä kylissä pelättiinkin: työryhmän lakkautuslistalla on pitkä rivi kouluja ja päiväkoteja, vaikka konsultin esitys työryhmän käsissä pehmenikin.
Lähtökohdat ovat selvät eivätkä helpot: ylitarjontaa ei ole sen paremmin rahasta kuin tulevien vuosien koululaisistakaan. Mitään ei ole toistaiseksi päätetty, mutta selvää on, että esityksestä syntyy meteli jo ennen kuin selvitys päätyy poliittisten päättäjien käsittelyynkään.
Yhdestä asiasta selvitystä voi kiittää: se on kiistatta kattava. Taulukoiksi ja grafiikaksi on puserrettu ilmeisesti lähes kaikki data, mitä koulupuolen palveluista voi pusertaa. Tällaisen raa´an työn ulkoistamiseen on ilman muuta perusteltua. Se, että konsulttiselvityksessä on myös lista toimenpide-ehdotuksista, onkin jo toinen asia. Joku voisi nähdä ratkaisun vastuun vierittämisenä ulkopuoliselle taholle.
Toisaalta lopullinen ja varsinainen vastuu asiasta on poliittisilla päättäjillä, jotka ensi vuonna saavat paketin eteensä. Päättäjien pöydässä asuu valta lakkauttaa tai olla lakkauttamatta mitään. Oppimisympäristöselvityksen ykköskierroksella esitykset torpattiin päätöksenteossa järjestäen. Vaaleilla valituilla päättäjillä vallan tietysti pitääkin olla: selvitys on kuivan ulkopuolinen ja toteava, mutta koulujen suhteen on kyse paljon muustakin: alueiden omaleimaisuudesta ja nimenomaan kehittämisestä, mitä lakkautuslistat eivät ole. Selvitysasiakirjat voisivat käsitellä mitä vaan kaupunkia.
Suurta ennustajantaitoa ei tarvita sen povaamiseen, että Teijon koulu on yksi eniten hiertävistä esityksistä ja kynnys lakkauttamiseen koulun pienuudesta huolimatta korkea. Jos se vielä saa jatkaa, sopii toivoa, että lakkautusaikeisiin ei enää palata. Omaleimaisen kylän omaleimainen koulu ja siihen vahvasti sitoutunut kyläyhdistys olisivat jo ansainneet rauhan keskittyä muuhun kuin koulun puolesta jännittämiseen.
