Koronapandemia kurittaa yrityksiä kovalla kädellä. Eteläisessä Salossa poikkeustila näkyy etenkin ravintola- ja matkailualalla; esimerkiksi Perniön länsireunan kylät ovat yhtäkkiä hyvin hiljaisia, kun ravintolat ja kahvilat myyvät tuotteita vain ulos, yöpymis- ja muut matkavaraukset on peruttu, samoin tapahtumat pitkälle eteenpäin.
Yhtä lailla vaikean paikan edessä ovat maatilat, joiden kausityövoima monesti tulee ulkomailta.
Liikkumisrajoitus Uudeltamaalta lienee vain viimeinen tikki: jos omankaan paikkakunnan asukkaat eivät liiku tai saa kokoontua, on lähtökohta palvelualan yritykselle huono. Ovet saataneen auki piankin poikkeustilan ja rajoitusten päätyttyä, oma kysymyksensä on, miten arkoja asiakkaat ovat lähtemään liikkeelle. Säästöliekillä elettyä kevättä seuraa joko vilkas kesä tai yt-neuvottelujen myötä kotitalouksienkin kulutusmahdollisuudet ovat vähissä.
Toivoa sopii kahta asiaa: että ulosmyynti pitäisi edes jonkinlaista kassavirtaa – ja sitä, että yritykset ja pikavauhtia rakennetut tukimuodot kohtaisivat. Ely-keskukset tiedottivat alkuviikosta saaneensa lisärahoitusta yritysten kehittämisavustuksiin.
Suorat rahalliset tuet ovat varmasti se, mitä tässä tilanteessa tarvitaan – samoin päätöstä esimerkiksi arvonlisäveron palautusmahdollisuudesta. Lainapohjainen rahoitus tuskin pk-yrityksissä kiinnostaa tulevaisuudennäkymien ollessa toistaiseksi epävarmat.
Uudelleen suuntautumisesta tai toiminnan tehostamisen tarpeesta ei tukitarpeessa ole kyse; yhtäkkinen hiljaisuus käy voimille myös niissä yrityksissä, joissa on jo hiottu työtavat ja tuote ja löydetty tietty asiakaskunta ja markkina.
Päätös suoraan yritystukeen myönnettävästä miljardista tehtiin ripeästi, ja yhtä ripeästi saatiin haku- ja neuvontakoneisto käyntiin. Summa ei ole iso, jos mietitään mitä sillä voi pelastaa. Perniöläisittäin suuressa vaarassa voi olla vuosikymmenien työ ja satsaukset monella alalla.
Tuen ohella on olennaisen tärkeää käyttää paikallisten yritysten palveluja poikkeustilassakin niin paljon kuin mahdollista.
