Koronapandemian aikaansaamia talousvaikeuksia yritetään torjua ja lieventää erilaisin yritystuin. Tarjolla on isoille yrityksille valtion rahoituslaitos Business Finlandin kautta tuleva rahoitus, Ely-keskuksista haettava pienempien yritysten tuki ja kuntien myöntämä yksinyrittäjän toimintatuki.
Ensimmäisiä tukipäätöksiä on jo tehty ja julkisessa keskustelussa on nostettu tikun nokkaan muutama ison tukipäätöksen saanut, julkisuudesta tuttu yrittäjä. Keskustelua on käyty kauniisti sanoen kovilla kierroksilla; pelkkiä sosiaalisen median palstoja ja kommenttiketjuja lukemalla voisi luulla, että rahaa on jaettu vailla mitään harkintaa jo muutenkin vakavaraisille yrityksille. Varmasti on niinkin, että hakemusruuhkassa on tehty virheitä ja elinkeinoministeri Mika Lintilä on kiirehtinyt lupaamaan, että esimerkiksi Business Finlandin myöntämiä tukia käydään vielä läpi. Listoja lukemalla käy toki selväksi, että tuensaajien joukossa on myös hyvin pieniä yrityksiä eri aloilta.
Lienee kohtuullista toivoa, että paikallistasolla eivät tukipäätökset aiheuttaisi samanmoista määrää närää ja asiatonta palautetta yrittäjiä kohtaan; kyseessä ei ole bonus vaan tietyin ehdoin ja tiettyyn tarkoitukseen myönnettävä erityinen tuki poikkeavassa tilanteessa. Kaupungin myöntämä yksinyrittäjän tuki on sekin tarkoitettu lähinnä esimerkiksi kiinteiden kulujen kattamiseen, ei palkanmaksuun.
Valtion tukiin varaamat tukirahat uhkaavat käydä vähiin jo alkumetreillä ja samaan aikaan näyttää siltä, että osa yrityksistä tarvitsisi tukea myös akuutin kassavajeen hoitoon, ei kehitystoimintaan – monessa tämänkin alueen yrityksessä liikeidea on jo niin pitkälle hiottu, että uuden suunnittelussa voi olla tekemistä.
Pelkona on, että aivan turha räksytys vain lisääntyy, jos myös kohdentamatonta tukea tulee tarjolle. Sitä hakemaan pakotetun yrittäjän asemassa ei ole välttämättä mitään kadehdittavaa, joten keskustelupalstojen yleisviisaiden on syytä vetää vähän henkeä välilä.
