Viime vuosi nosti koronan myötä keskusteluun sen, onko maalle muutto jatkossa entistä useammalle vaihtoehto. Korona nosti asian esiin sikäli, että moni siirtyi etätöihin eikä tuntematon ole ajatus siitäkään, että maalla kaukana varsinaisista väkijoukoista saattaisi olla vähemmän altis virustartunnalle.
Paljon riippuu lähteestä. Viime vuoden helmikuussa Sitran raportissa maaseutu näytti aiempaa painavammalta vaihtoehdolta kaupungistumiselle. Toisaalta kesällä Maaseudun Tulevaisuuden kyselyssä halukkuus maallemuuttoon oli taas joulukuuhun nähden heikentynyt. Saman lehden kyselyssä syksyllä maaseudun vetovoiman taas katsottiin kasvaneen. Ylen kyselyssä todettiin, että kiinnostus maallemuuttoon on koronan myötä lisääntynyt, mutta muuttopäätöksinä halu ei vielä näy.
Kevään koronamökkeily saattoi avata joillekin entistä paremmin sitä, mitä on arki maalla. Paikallisesti muun muassa kiinteistönvälittäjät kertovat asuntojen kysynnän pysyneen vilkkaana. Oma kysymyksensä on se, jättikö erityisen vilkas alueen matkailukesä monen mieleen kytemään kipinän edes osa-aikaisesta perniöläisyydestä.
Työ on epäilemättä maalle mielivän huolista ensimmäinen ja heti toisena tulevat palvelut; kyläkoulu tai -päiväkoti ovat kovaa valuttaa. Kunnille jää iso vastuu sen harkitsemisessa, mikä näiden palveluiden arvo alueen vetovoiman kannalta on. Jos tulijoita on, löytyy muitakin palveluita.
Konstit ovat joka tapauksessa monet, esimerkiksi Kemiönsaari houkuttelee vakiasukkaita kartoitusrahalla ja maallemuuttoasiamies aloitti työnsä Suomen kylät ry:n palveluksessa tällä viikolla.
Maaseutua on myös moneen lähtöön. Jossain on mahdollista asua kilometrien päässä lähimmästä naapurista ja jollekulle asumisen halpuus ja varmasti oma rauha ovat olennaisin asia. Eteläisen Salon maaseudulta taas löytyy osoitteita, joissa ollaan kiistatta maalla mutta silti kävelymatkan päässä koulusta, kyläravintolasta, kirjastosta tai bussipysäkistä. Hiljaisuutta ja halpoja taloja on vaikka missä, paikallisten plussapuolien lista on paljon pidempi.
