Tätä kirjoittaessa kuntavaalien ennakkoäänestys on käynnissä toista päivää. Keskustelua käydään, paneeleja pidetään ja kampanjat ovat vauhdissa, mutta poikkeuksellinen aika tekee sen, että katukuvassa vaalit näkyvät varsin valjusti. Poissaolollaan loistavat toritapaamiset ja vaalikojut.
Ennakkoäänestys joka tapauksessa lähti ainakin paikallisesti käyntiin reippaan oloisesti.
Kahden viikon ajalle jaettu ennakkoäänestys palvelee kahtakin asiaa: koronaturvallisuutta ja sitä, että aikaa äänestyspäätöksen tekemiseen jää, vaikka vaalit vielä olisivat tuntuneet etäiseltä asialta.
Koronapandemia on saanut omalla tavallaan luovuuden kukkimaan; eri puolilla maata on kehitelty erilaisia ratkaisuja terveysturvalliseksi äänestämiseksi. Äänensä voi antaa niin ulkona kuin drive in -pohjaltakin ja perinteisissäkin paikoissa kuten esimerkiksi kaupoissa ja kirjastoissa pidetään huolta käytännöistä.
Perinteisesti kuntavaaleissa äänestysaktiivisuus on jäänyt alhaiseksi. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2017 kuntavaaleissa äänestysprosentti oli 58,8. Sama kääntäen tarkoittaa, että noin kaksi viidestä jätti äänestämättä.
Itse äänestyssuorite on tehty jo hyvin helpoksi ja tavoitettavaksi; ehkä jonain päivänä ollaan tilanteessa, jossa sähköinen äänestys on totta ja kansalaisvelvollisuuden tai oikeammin -oikeuden voi hoitaa kotoaan poistumatta.
Sitä odotellessa voi kysyä, mikä kuntavaaleissa ei kiinnosta. Kuitenkin kunnalle kuuluvat mitä suurimmassa määrin nimenomaan arkeen liittyvät asiat kuten koulut, päiväkodit, terveyspalvelut, urheilupaikat tai vaikka kunnan omistamat metsät, joiden hoidosta kunnallisesti päätetään. Ne ovat myös niitä asioita, jotka ihmisiä puhuttavat ja purnauttavatkin.
Joskus on veistelty vitsiä siitä, että vaaleissa lunastaa samalla oikeuden valittaa asioista – mutta voi niitä ajatella niinkin, että purnaamisen aihetta voi äänestämällä vähentää.
