Tervepä terve. Toimituksen koillisklinikan viikkonäytteet otetaan tässä seuraavaksi.
***
Sitähän tämä aika nimittäin on; sitä tikulla nenään, joka pärskähtää.
Moni on karanteenissa, mutta tässä ei ole varsinaista uutta.
Siitähän on se elokuvakin, jossa pikkupoika jää päiviksi itsekseen suureen taloon. Yksin korona.
***
Aluevaalit on käyty ja tuloksen kanssa elää kuka mitenkin. Jos jostain voi ja kannattaa olla harmissaan, niin äänestysaktiivisuudesta.
Nyt puheena olevissa sote-palveluissa on tietyt tulorajansa, mutta näkyypä olevan myös menorajat, nimittäin maailman menosta näkyy moni rajanneen itsensä ulkopuolelle.
Tämä toimitushommahan on kuin perikunnan kiista hautakiven symbolista: ristiriitaista. Joskus on silkka leipätyön maku tässä, joskus taas joku keikka venyy sillä, että haastattelun jälkeen tulee jäätyä toiseksi tunniksi ovensuuhun juoruamaan. Joskus tunnin keikka on samalla opettavainen tunnin luento.
Sitten on tällaisia juttuja kuin aluevaalit: onpa tuota ennenkin käyty äänestyspaikalla, mutta takaraivossa kävi mielessä, että onpa se nyt omalla laillaan hienoa tällainenkin tuleviin historiankirjoihin jäävä ilmiö nähdä aitiopaikalta.
Äänestämättä jättäminen voi kertoa katkeruudesta, mutta mieluummin sitäkin kannattaisi hörppiä kuppi kerrallaan Campari-pullosta. Protestoinnin tai muun muoto se ei oikein ole.
Tässä tuli arkeen sovitettuna mieleen tilanne, jossa perhepalaverissa ei saada aikaan sopua kesälomareissun kohteista, kun joku pakenee suutuspäissään huoneeseensa jo alkumetreillä. Retki tehdään nuorimpien toiveiden mukaan, mutta paluumatkalla olisi voitu koukata vielä teininkin toivekohde, jos siitä olisi etukäteen kuultu.
Tämän voi sovittaa aluevaaleihin; huoneeseen karkaamisella ja sinne vaalipäivänä jäämisellä on sama lopputulos.
Tai sitten tämä yhteiskunnaksi mielletty kuvio koetaan kodin sijaan enempi asuntolaksi ja olo on sisätiloissakin ulkopuolinen.
***
Joskushan kulttuuri osuu tosielämän kanssa yksiin, kun liikkuu oikeissa maisemissa.
Maastonmuotojen vuoksi autoradio arpoo työmatkalla Ylen kahden alueohjelman välillä.
Tiistaiaamuna toisessa oli äänessä vegaani nuorimies, joka oli luopunut eläinkuntaperäisistä tuotteista ja ylioppilashatun lippakin oli muuta kuin nahkaa. Siinä samassa vaihtui kanava itsestään ja Turun lähetyksessä lauloi Johanna Kurkela, että ”en lihaa enkä verta oo”.
***
Varottavia elementtejä näillä säillä ovat liukkaat jääpinnat. Ne on helppo erottaa toisistaan. Jalkakäytävissä vaaran tekee vesi jään päällä ja järvellä vesi jään alla.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
