Ajetaanko kuntia alas?

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa luvataan perustaa Suomeen enintään 19 itsehallintoaluetta. Pääjohtaja Tuomas Pöystin elokuussa valmistuneen ehdotuksen mukaan itsehallintoalueita tulisi perustaa
9-12 ja ne aloittaisivat toimintansa vuoden 2019 alussa. Hallitus päättää lukumäärästä lokakuun loppuun mennessä.
Itsehallintoalueiden vastuulle siirtyisi suunnitelman mukaan kunnilta ja kuntayhtymiltä koko sosiaali- ja terveystoimi. Selvää on, että itsehallintoalueet eivät ole nimensä väärtejä, jos ne ovat pelkkiä sosiaali- ja terveysalueita. Niille siirtynee nopeassa tahdissa laajalti nyt kuntien yhteistoiminnassa hoitamia tehtäviä, esimerkkinä toisen asteen ammatillinen koulutus. Itsehallintoalueisiin yhdistettäneen heti alussa ely-keskusten ja maakunnan liittojen toiminta. Aluehallintovirastojen asemaa tarkastellaan erikseen.
Tarkoittaako itsehallintoalueiden muodostaminen kuntien alasajoa? Tämä ei ole tarkoitus. Dramatiikkaa ei liity siihenkään, että vaalikauden lopulla työryhmä pohtii, mitkä ovat jatkossa kuntien tehtävät.
Kunta on asukkaiden yhteisö, jolle edelleen jää merkittävä joukko tärkeitä paikallisdemokratiaan ja elinkeinojen kehittämiseen liittyviä tehtäviä. Tosiasiassa erikoissairaanhoidon päätöksenteko on ollutkin käytännössä pienen kunnan ulottumattomissa ja perusterveydenhuoltokin ainakin pienen kunnan päättäjän näkökulmasta usein sangen etäisiltä tuntuvissa kuntayhtymissä.
Kunnille jäisivät nykytietämyksen mukaan ainakin peruskoulu, päivähoito, vapaa-ajan toimi, rakennusluvat ja
-valvonta, kaavoitus sekä elinkeinopolitiikka ja kunnan muu kehittäminen. Itsehallintoalueille siirtyvät tehtävät muodostavat keskimäärin yli puolet kunnan budjetista. Tämän pitää näkyä kunnan keräämien verojen puolittumisena, jos kunta haluaa näyttäytyä verotuksellisesti kilpailukykyisenä ja houkuttelevana.
Sosiaali- ja terveystoimen menoja ei enää itsehallintoalueiden aloitettua toimintansa maksettaisi kunnan budjetista, koska perustuslaki ei sitä salli. Julkisuudessa on esiintynyt pohdiskelua siitä, pitäisikö sosiaali- ja terveystoimen rahoituksen tulla valtiolta vai pitäisikö itsehallintoalueella olla oma, itsenäinen verotusoikeus Ruotsin tapaan. Itse pidän jälkimmäistä realistisempana vaihtoehtona kuin esim. valtion erillistä sote-veroa. Päätäntävallan ja rahoitusvastuun tulee olla samassa paikassa eli itsehallintoalueen suoralla kansanvaalilla valitulla valtuustolla. Toiminta ei voi nojautua valtion avoimeen piikkiin.
Uskon, että kunnalla on jatkossakin tärkeä asemansa lähidemokratiasta huolehtivana asukkaiden yhteisönä.
Esko Kiviranta
kansanedustaja