Eduskuntakeskusteluissa väläytetään arvonlisänveron laskemista yhtenä taloustoimena. Ajatus ei ole mikään uuden ideapajan tuotos. Britti valtionvarainministeri George Osborne toi ajatusta jo vuonna 2010 brittien ”hätäbudjettiin”.
Arvonlisäveron laskulla tavoitellaan kotimarkkinoiden kulutuskysynnän kasvattamista. Tätä voi pitää kauniina toiveajattelua, jota se käytännössä ei kuitenkaan ole. Arvonlisävero sisältyy siihen hintaan, jonka kuluttaja maksaa yritykselle. Tämä pitää muistaa aina, kun keskustellaan arvonlisäveron ideasta.
Valtiovallan suurin verotuotto on arvonlisäverotulo, ja ehkä se on myös tasapuolisin erikokoisten yritysten kannalta. Yrityksen liikevaihdosta (myyntitulosta) vähennetään arvonlisäveron alaiset kulut, jolloin saadaan se määrä, joka yrityksen on tilitettävä arvonlisäveroa. Näin pieni ja suuri maksaa arvonlisäveroa liikevaihdon suhteessa.
Jos pienennetään arvonlisäprosenttia, niin olen täysin varma, että tuotteiden hinta ei laske samassa suhteessa. Tällöin arvonlisäveron alennus jää yrityksen tuloksi, eikä siihen tarkoitukseen mihin arvonlisävero on tarkoitettu, eli yhteiskunnan pyörittämiseen.
Jos saisimme aikaan hintasäännöstelyn, kotimarkkinoiden kulutus kasvaisi arvonlisäveron laskemisen suhteessa. Tämä ei kuitenkaan ole EU-aikana mahdollista.
Olen ihmetellyt, että mm. oikeiston kansanedustajat tuovat esille ajatusta arvonlisäveron alentamisesta. On kaunista sanoa, että veroja lasketaan, mutta mitä se laskeminen todellisuudessa merkitsee, on aivan toinen asia.
Pertti Pokki
V-S SDP piirin vpj
