Haalareissa lähiöön

Heipä hei, taas kerran.  Toimituksen lounaismatkailuosaston kootut selitykset on koottu tähän näin.
***
Tuleepa kerrankin oltua noin suurin piirtein ajan tasalla.
Berliinin muurin murenemisesta  tuli maanantaina kuluneeksi  parikymmentä vuotta, ja samassa rytinässä  lähtien aikanaan pääsivät Baltian maat vähän kerrassaan uuteen alkuun.
Latviassa  neuvostovallankaappaus kaatui vuonna 1991  ja kuin sattumalta piti piipahtaa muutamaksi päiväksi tarkistamassa, miltä näyttää Riika nykyään.
Siispä Pirkkalasta koneeseen ja menoksi.   
***
Parikymmentä vuotta länsimaistumisen harjoittelua  on riittänyt Latviassa johonkin asti.   
Matkaoppaat muistavat aina suosittaa nähtäväksi etenkin vanhaakaupunkia.  Kirjoissa kuvaillun veroinen se onkin,huolella kunnostettu ja hyvin siisti. Englannilla pärjää ja ruokarajoitteisillekin on syötävää.  
Ei liene kaukana totuudesta ajatus, että vanhankaupungin parsiminen näyttökuntoon on ollut ja on tärkeä valtti matkailijoiden saamisessa kaupunkiin.    Palvelun laadusta homma ei jää kesken ainakaan.
Osa Riikaa on hyvin tutuntuntuista, on Prismaa, Stockmannia ja Nordeaa.   Tällä kaupungin paraatipuolella  Venäjän-kävijöiden kauhulla muistelemissa vessakäynneissäkään ei ole enää mitään eksoottista,  parhaimmillaan samassa kopissa pytty on tehty Tammisaaressa ja oven lukko Björkbodassa.
***
No, ei tämä kasvu ihan miinuksitta ole tullut.  Latvia on elänyt lihavina vuosina yli varojensa ja joutuu ottamaan yli seitsemän miljardia lainaa Kansainväliseltä valuuttarahastolta.
Lainan saamisen ehtona on, että julkinen talous pysyy kurissa.    Asia on herättänyt närää etenkin Ruotsissa, kun sikäläiset pankit ovat lainoittaneet turhan railakasta kasvua.  
Toivoa sopii, että hyvää alkua ei täysin mährätä, ilmassa on jonkinmoista tekemisen meininkiä.
***
Vaan takaisin Riikaan. Kuka muka tyytyisi pelkkään ydinkeskustaan, kun Stockmannilla voi käydä jopa Helsingissä.
Matkalla Riian automuseoon käy kyllä ilmi, että remontti-reiskat eivät ole ehtineet vielä koko kaupungin kimppuun. Kymmenen minuutin bussimatkan päässä keskustasta näkee jo elävää elämää, josta vain vanhaankaupunkiin tyytyvä jää paitsi:  neuvostohenkinen 70-lukulainen lähiö on surullisempaa nähtävää kuin mikään samanikäinen Suomessa.  
Jotain metkaa on siinä, että kadun toisella puolella asuintalot ovat kaatumassa niille sijoilleen, toisella puolella katua myydään uusia Audeja lasiseinäisessä design-myymälässä.  
Automuseo on taas ehdottomasti käymisen väärti paikka;  halpa, siisti ja iso. Kokoelman helmiä ovat kulkupelit Kremlin kokoelmista.   Osa näyttelystä kertoo, miten tavan latvialaiset pysyivät tien päällä suunnitelmatalouden aikaan:  Ladalla, polkupyörällä tai muulla kevytkalustolla.  Alakerran mersut oli kai varattu muille.
***
Entä sitten tämä ruokapuoli.   Itsepalveluravintola Lidoissa  päässee  vähimmällä vaivalla jyvälle latvialaisesta ruoka-arjesta, jos valmiiseen pöytään haluaa.  Muuten vasiten latvialaista haluavan on suorastaan etsittävä  ruokapaikkansa.   Sikäläistä olutta löytyy joka kuppilasta, maussa ei ole valittamista eikä hinnassakaan. Ydinkeskustan kymmenkerroksisen kuppilan huipulta on hyvät näköalat.
Osa menneisyydestä on siivottu tyystin sivuun; venäläisravintolaa ei silmääni ottanut.
Jotain tietysti kertoo perinteistä se, että viikon aikana paras vastaan tullut annos oli jättimäinen kulhollinen papusoppaa.    Keitto eri papuineen oli jopa niin hyvää, että mokoman väsäämistä on kokeiltava itsekin.
***
Toinen konsti päästä tästä ruoka- asiasta kärylle on paarustaa torille ja halleille.   Kauppahallin tiski on vähintään samaa tasoa kuin tiskit Suomen halleissa, valinnanvara on jotain ihan muuta kuin markettien valmismaustetut kananriekaleet.   Tummanpuhuvat kestomakkarat nostavat veden kielelle.  
Marketista tarttui matkaan paketti sikäläistä hapanleipää. Hyvää kuin mikä.  
***
Osan kaupungista näkee vaivatta vaikka bussin ikkunasta. Lipulla on hintaa noin euron.  Eksoottinen vaihtoehto on johdinauto eli trollikka.
Tietysti jalkaisin ehtii perehtyäkin.  Kaupunkilomaoppaiden suosittelemat tukevat kengät ja reppu ovat tietty tärkeä osa asustusta.   Muiksi tamineiksi Itämeren rantakaupunkiin suuntautuvalla lomalla näin viimaisella viikolla marraskuussa suosittelemme koivistolaista sekä pilkkihaalaria.   
Keskinopeus jää muuten kovin vaatimattomaksi, jos pitää joka toiseen krouviin pysähtyä sulamaan.  Se taas on reissun tuhlaamista se.
***
Heip.