Mikä tekee jalkapallosta niin kiehtovaa. No, koska siinä voi huonompikin, jopa heittopussi voittaa. Räiskitään puolitoista tuntia märkää palloa sinne tänne. Kerran se voi sujahtaa maaliinkin. Jos vielä tuomaritkin tulevat maakuntasarjasta, sensaatio on valmis.
Futis on ollut kovasti viime päivinä tapetilla. Suomessa pelattiin naisten Euroopan mestaruudesta. Olen kuullut ystäviltäni, kuinka mahtavia ne matsit olivat paikan päällä seurattuna. Harmittaa, ettei tullut hankkiuduttua stadionille.
Suomen valmentaja Michael Käld on esiintynyt tuon tuosta telkkarissa. Hän puhuu vähän kankeasti suomea. Käldistä huokuu kuitenkin teeveessäkin ehdoton sitoutuneisuus, uskottavuus ja rehellisyys. Hänen ei tarvitse sanoa mitään, koska jo eleet paljastavat syvimmät tunteet. Uskoisin, että pelaajatkin luottavat häneen kuin muuriin.
Naisten kisoissa ei jalkapallon syvin viehtymys toteutunut. Huonompi ei voittanut. Ei voinut. Mahdotonta! Germaanista alkuvoimaa pursuavaa daamidieseliä ei kerta kaikkiaan voi voittaa. Es stimmt, tatsächlich!
Naisjoukkueemme jatkaa Michael Käld peräsimessä seuraaviin karsintoihin. Vastus kovenee, kun uusia maita tulvii mukaan tavoittelemaan paikkaa lopputurnauksissa. On kuitenkin ihan johdonmukaista odottaa, että joskus naisjoukkueemme voittaa parempansa.
Toisin on miehissä. Siellä tilanne on meidän kannaltamme päälaellaan. Suomen joukkue toteuttaa edellä kertomaani jalkapallon jujua. Se häviää heikommilleen.
Suomen karsintalohkoissa pelasivat heittopussit Azerbaidžan ja Liechtenstein. Niiden FIFA-rankingit ovat sadanviidenkymmenen tienoilla. Näiltä mailta pitää siis saada täydet pisteet, jos ylipäätänsä mielii lopputurnaukseen. Saksan ja Venäjän kohdalla voi sitten toteuttaa potkupallon mysteeriä eli voittaa parempansa.
Miten kävikään!
Palloliiton seniilit pomot olivat palkanneet toisen brittiläisen päävalmentajan peräkanaa. Sikäläinen jalkapallo ei ole saavuttanut mitään merkittäviä voittoja vuosikymmeniin. Seurajoukkueet ovat pärjänneet, mutta katsokaapa, ketkä niitä johtavat ja ketkä niissä potkivat! Siis miksi Baxter?
Jos Baxter on vanha ja kulunut, niin sitä enemmän ovat suomalaiset maajoukkuepelaajat. Käsiini on sattunut eurooppalaisten valtalehtien juttuja Suomen maajoukkueesta. Järjestään kummastellaan, miksi vanhoja partoja pidetään ruodussa semminkin, kun heille tuntuu usein sattuvan kardinaaleja.
Lässyksi menneiden EM- ja MM-karsintojen jälkeen vielä enemmän ihmetyttää, että Palloliitto aikoo jatkaa Baxterin kanssa. Ainakin sopimus on voimassa.
Pelastusta haetaan Niinistöstä. Suositulla poliitikolla on kaksi mahdollisuutta. Olla sohaisematta edes viiden metrin kepillä Palloliittoa tai sitten mennä sinne ja pistää asiat reilaan. Jälkimmäinen tie tulee olemaan yhtä kivistä mutapeltoa.
