Tervepä terve. Toimituksen koilliskassan viikkokuitit repäistään tässä seuraavaksi.
***
Tämä vuoden häntä nyt tuppaa olemaan hankinta-aikaa monessakin perheessä.
Paikallistuotanto näkyy pysyvän framilla valtakunnankin mediassa. Jos tuli aiemmin syksyllä ilahduttua siitä, että täkäläinen ruoan- ja juomanteko saa näkyvyyttä, niin sama jatkui uusimmassa Maku-lehdessä.
Vanhastaan on tuumattu, että Perniön kolme ässää ovat sika, sokerijuurikas ja syysvehnä. Viimeaikaisten juttujen perusteella voisi listalle lisätä ainakin siiderit, suolakurkut, sinapit ja suklaatit.
Vanhastaan jo tunnetaan esimerkiksi salaatit ja siipikarja. Ja syltti, näin kielirajalla.
***
Vaan sitten on tämä kauppojen musta viikko ja samanvärinen perjantai, joista ei oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella. Kauppa se on, mikä kannattaa, mutta minkälainen. Aika moni rahtilaiva roudaa tätäkin luettaessa jostain taka-Aasiasta pikaistuksissa tilattua kertakäyttökolttua tai hilavitkutinta.
Jonkinmoinen seinään ajohan tässä on edessä ja aika näyttää, onko lopputulos 70-luvun alun tasoa, Pentti Linkolan arkea vai maakuopassa asumista, mitä kulutustottumuksiin tulee.
Aikahan on kummallinen. Edelliskeväiset kengät saa kenkäkaupasta ostaa monesti pilkkahinnalla, kun niin vanhoja ei kukaan itseään kunnioittava muka osta. Toveri teki vastikään loistavat takkikaupat samasta syystä; tamine oli edellistä mallistoa eli kaupan vinkkelistä ongelma. Kaikkea en ymmärrä ja tätä en yritäkään.
Taannoin taas alkoi television takana oleva Chromecast-palikka herjata. Kyseessä on nippeli, jonka avulla voi älypuhelimelta tai tietokoneesta katsottavan ohjelman nähdä televisioruudulla. Kapine iski ruudulle tekstin, jonka mukaan tämän kanavan katsominen ei enää tällä palikalla onnistu. Yhteydenotto kanavalle selvitti, että laite pitäisi vaihtaa uuteen, jos katsoa mielisi. Tästä voi kai päätellä, että riittävän moni on ostanut uuden silkasta ostamisen riemusta ja vanha, mutta toimiva on pudonnut kelkasta.
Eikä sillä, että tässä alettaisiin synnitönnä kiviä heitellä. Ruoka- ja juomakauppoihin ihminen on valmis kantamaan taseensa ylijäämän, mutta on joskus muutakin lunastettava. Jos ei muuta, niin vaatteita, saippuaa, palovaroittimenparistoja ja joku kirjakin joskus.
Toisaalta sen kerran kun hankittavaa on, tavara ei tule postipakettina jostain. Verkkokauppa kohdallani tarkoittaa sitä, että ostetaan kalastusvälineitä. Vaan tähän vipuun menee moni: netistä ostaminen koetaan helpoksi ja halvaksi.
Omat kokemukset todistavat toista. Esimerkiksi soittopeleissä maakunnan suurin liike on täysin kilpailukykyinen. Silmälaseista, pölynimurista ja muusta välttämättömästä ovat lähimmät liikkeet tehneet niin hyvän tarjouksen, että kauppakeskuksiin tai nettiin menemistä ei ole tarvinnut miettiäkään. Ovesta piipahtaminen hintaa ja saatavuutta kysymässä tuntuu pienemmältä vaivalta kuin loputtomien verkkokauppasivujen kahlaaminen.
Pakina-aineitahan haetaan kivijalkakauppojen sijaan puujalkaliikkeistä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
