Vesa Valton käsissä Järvisen mylly säilyy myös tuleville polville. Sisällä myllyssä aika on pysähtynyt.
Metsäsaarekkeen suojissa, piilossa Kemiöntien katseilta, mutta silti vain kivenheiton päässä liikenneympyrältä kohoaa reilu 13-metrinen rakennus.
Se tunnetaan Järvisen myllynä perustajansa Paavo Järvisen mukaan. Nykyinen omistaja on Vesa Valto, jonka tarina myllyn historiassa alkoi 21 vuotta sitten, jolloin hän tuli kesälomallaan Perniöön vanhempiaan tervehtimään.
– Vanhemmat mainitsivat nähneensä myllyn myynti-ilmoituksen ja minä kiinnostuin heti. Pääsin sitä vielä samana päivänä katsomaan, tein tarjouksen ja syksyllä tehtiin kaupat. Ostin myllyn, jonka kylkiäisenä tuli talo, Valto toteaa.
Aika on pysähtynyt myllyn sisällä ja tuntuu siltä kuin viimeinen mylläri, Jorma Leppälahti olisi eilen sammuttanut valot ja sulkenut oven perässään. Kun kevätaurinko paistaa, on Vesa Valto ajatellut kutsuvansa viimeisen myllärin kylään.
Huolelliselle ja tarkkasilmäiselle Valtolle kutsuun liittyy ehto itselle – ensin pitää siistiä paikkoja. Valtava rakennus vaatii huolenpitoa, eikä Valtolle riitä pelkkä lattioiden lakaisu. Valto ei ole päättänyt, tuleeko myllyyn koskaan mitään kaupallista toimintaa. Hänestä jauhatusta olisi kiva kokeilla, mutta koneiden käynnistäminen ei ole enää ihan yksinkertaista – se vaatisi yhteistyötä sähköyhtiön kanssa.
Mylly on sisältä puutöiden käsityönäyte: mäntypaneelit seinissä, lattioissa paksut lankut ja jopa putket ovat puuta, joissa on naulojen sijaan käytetty ruuveja. Jokainen yksityiskohta on tehty huolellisesti, eikä mikään repsota kohta 70-vuotiaassa myllyssä.
Vehnämyllyssä koreilee saksalaisen moottoripyörävalmistaja Zündappin nimi. Rakennuksen piirustukset on kirjattu elokuulle 1950 ja tekijäksi Naantalin Myllykone, jonka omistaja oli Valton selvityksen mukaan saksalaissyntyinen.
Harva voi sanoa omistavansa myllyn ja vaikka Valto ei asiaa mainosta, yllättäviä kontakteja on aina välillä tullut.
– Työkaveri kertoi, että oli lapsena käynyt täällä isänsä kanssa. Kyllähän tämä paikkakuntalaisia kiinnostaa, mutta tässä on nyt hyvä todeta, että toistaiseksi mylly säilyy yksityisessä käytössä. Itselläni on kovin vähän valokuvia, mutta jos vanhoja kuvia löytyy, niin otan kyllä mielelläni vastaan ja kuulen historiastakin.
Koko juttu 31.12. lehdessä
