Tervepä terve. Toimituksen koilliskulman viikkosaalis fileoidaan tässä seuraavaksi.
***
Kalapuoltahan riittää. Tämä on se aika vuodesta, jolloin silakkaa nousee merestä sen, minkä jaksaa nostella. Moni jaksaa vielä, kun inhimillisen tarpeen rajat on jo ylitetty.
Miinuspuolina ovat rasitusvamma onkea nostavassa kädessä ja epätervettä kateutta herättävä rusketus. Plussapuolena on se, että moni päivän litkaamassa viettänyt joutuu antamaan kaloja pitkin sukulais- ja tuttavapiiriä, koska kaikkea ei ehdi itse syödä. Plussapuoli tämä on täältä saajapuolelta katsottuna.
Mutta on tämä hullua kansaa. Tämän kevään aikalaiskertomukset todistavat, että jossain talossa on sanottu kohteliaasti kiitos ei, kun on kuultu että tarjolla oleva silakka on vielä perkaamatonta.
Puheet taloustaantumasta tai tuloeroista voidaan lopettaa tähän: ilmainen ruoka ei kelpaa enää suomalaisille.
***
Eihän silakasta kallista ruokaa saa, vaikka omalle perkuutyölleen laskisi hintaa kolmekymppiä tunti, ja kalat joku toisi hyvyyttään kiitoskaupalla kotiovelle.
Kolmea kiloa silakkaa perkaa siinä vartin verran, jolloin palkkaa pitäisi saada sanotaanko kahdeksan euroa, ja tästä määrästä sentään tekee pienelle perheelle yhden päivällisen tänään ja toisen huomenna.
***
Radiouutisissa kerrottiin siedätyshoidon mahdollisuuksista. Asiahan on ajankohtainen; siedätyshoidolla on saatu aikaan hyviä tuloksia juuri keväisen siitepölyallergiankin hoidossa.
Kukaties tässä olisi ratkaisu myös niille, jotka silakan kohdalla nyrpistävät nenäänsä, ja mutisevat, että eivät siedä mokomaa. Sellainen marinahan on sietämätöntä.
***
Viikon luontoäänessä esiteltiin hiljakkoin otus, joka pitää kirkuvaa ääntä ja hautoo paria munaa.
Vasta ohjelman lopulla selvisi, että kyseessä ei ollut jääkiekon mm-kisoja kotisohvalta seuraava penkkiurheilija, vaan joku lintu.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
