Tervepä terve. Toimituksen itäkaistan viikkovaihdot tehdään tässä seuraavaksi.
***
Tätä luettaessa eivät napsu näppäimistön namiskuukkelit toimituksessa vaan ehkä pienemmät luut.
Selitän. Syyskuussa tie vei kollegoiden kanssa kuulemaan jaksamis- ja liikuntaneuvoja Kuortaneelle ja liikkumaankin, ja tämä jatkuu nyt loppuviikolla.
Yhtä kaikki tämäkin keikka on osoitus ammattilaisuuden eduista.
Sitähän nimittäin on monenlaista oman elämänsä voimautumisgurua. Moni tekee tiliä höpisemällä itsestäänselvyyksiä ääneen tai painamalla mietteensä self helpiksi nimetyn tyylilajin kirjoihin. Varmasti joukossa on oiviakin opuksia, mutta katsauksen perusteella osa on kuin kaksi kesää tuohi päällä pilkkomistaan odottanut koivupölli. Siinä on annettu hyvän puun mennä sohjoksi.
Ammatti-ihmiset ovat toista maata. Työssäjaksamisen neuvoissa korostuu kovin usein kaksi asiaa: kunnon ruoka ja riittävä lepo.
Tarkoitan, että kuka voisi vastustaa ohjeita, jotka kehottavat ennen muuta syömään ja makaamaan.
***
Sitten ovat nämä Takapajulan valtiossa pelattavat jalkapallokisat, joista on riittänyt perusteltua kritiikkiä.
Ilmeisesti jopa lähes kertakäyttöisten stadionien ja muun infran rakentaminen kisoja varten keskelle aavikkoa on tietysti tolkutonta ja samalla osoitus siitä, että rahalla saa. Täällä lasketaan, miten edes maakunnittain hoidetaan vanhat ja kipeät, toisaalla pistetään moninkertaisesti Suomen valtion budjetti yksiin kisarakennelmiin.
Sinällään on metkaa, että raha mahdollistaa porsastelun sielläkin, missä sikaa ei ruokapöydän päältä tavata.
Sillehän ei voi mitään, että peli itsessään kiehtoo ja otteluita jää seuraamaan, vaikka sivumaku suussa viipyilisi.
Ikiaikainen ajatushan on ollut, että urheilu on jaloa kilvoittelua ja opettaa hyviä arvoja. Varmasti niinkin, mutta myös arkisempaa oppia voisi olla jaossa.
Sitähän on huonoilla talvikengillä lipsutteleva satapluskiloinen kulkija hädissään näillä keleillä: kaatumista tulee vältellä kuin ruttoa, meno muuttuu ylivarovaksi vaappumiseksi ja manauskin voi päästä suupielestä.
Vaan juuri tiistaina sattui ruudusta silmään Englannin joukkueen maalivahti, joka teki näyttäviä torjuntoja; loikkasi pelottomasti milloin mikäkin ruumiinosa edellä pallon eteen ja joku toinen kulma edellä maahan. Näiltä sitä voisi saada tärkeää opastusta aiheesta ”Sata tapaa kaatua sisäelimiä rikkomatta”. Maatalouspuolellakin voitaisiin olla kiitollisia neuvoista otsikolla ”Näin kynnät nurmea oikein”.
Joskushan ottelun jännittävä tiimellys saa suorastaan otsasuonen sykkimään ja vatsassa kipristelemään. Pitkäkestoisesta stressistä ja kahvin kittaamisestahan seuraakin sitten tämä vatsa-Qatari.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
