Kesäkuussa liete- ja mutarannoilla viimeisimmät kevätmuuttajat ovat kohdanneet varhaisimmat syysmuuttajat. Suurin osa syysmuutolla olevista rantakahlaajista on naaraita. Ne ovat jättäneet poikasten huolehtimisen koiraiden tehtäväksi.
Keskellä kauneinta kesää, rantasaunojen savujen kieppuessa tyynessä ilmassa lintumaailmassa mennään jo kohti talvehtimisalueita. Tapahtumat kehittyvät epäsiistin tuntuisilla liete- ja mutarannoilla tai vedenpuhdistusaltailla. Sateisen kesän johdosta kahlaajia on pysähtynyt myös peltojen sadevesilammikoille. Pitkäkoipiset linnut kahlaavat vatsaansa myöten vedessä, ja pistelevät nokallaan loputtoman tuntuisesti pohjaa. Kesäyö vie viklot mennessään, mutta tilalle tulee pohjoisesta uusia lintuja.
Mustaviklon vierailu maassamme on todella lyhyt. Linnut saapuvat toukokuun alusta lähtien ja pääjoukot tulevat varsin nopeasti ensimmäisten jäljessä. Mustaviklot rientävät kohti Lapin pesimäpaikkoja välittämättä usein viileästä kevätsäästä. Osa mustaviklonaaraista saattaa jättää haudonnan loppuvaiheen koiraan huoleksi. Jo kesäkuun toisella viikolla niiden varhainen muuttoaalto saavuttaa etelärannikon. Munien kuoriutumisen jälkeen koiraat vartioivat usein alle viikon varvikossa juoksevia poikasia. Sitten nekin lähtevät pitkälle muuttomatkalle. Heti kun poikasten siivet kantavat ne lähtevät aikuisten jäljessä. Mustaviklonaaraiden oleskelu synnyinmaassa kestää toisinaan alle kolme viikkoa. Mustaviklojen lisäksi kesäkuussa muuttavat kohti Välimeren ympäristön ja Afrikan talvehtimisseutuja muun muassa metsä- ja valkoviklot, lirot, kuovit ja töyhtöhyypät. Kaikki kesäkuussa muuttavat ovat koiraita.
Kottaraisparvet
taipalella
Suokukko tekee kuitenkin poikkeuksen kahlaajien laajassa lajivalikoimassa. Syysmuuton aloittavat vanhat, röyhelökauluksiset koiraat. Naaraat ja nuoret suokukot muuttavat vasta kuukautta tai kahta myöhemmin. Rantakahlaajien lisäksi myös kottaraiset aloittavat syysmuuttonsa kesäkuussa. Kottaraiskannan ollessa runsaimmillaan 1960 -luvulla saattoi nähdä jo ennen juhannusviikkoa tuhansien yksilöiden parvia lentämässä kohisten kohti lounasta.
Kottaraisten määrä on kasvanut, mutta niiden määrät ovat kaukana vanhoista huippulukemista. Perniön asemalla, asemapuistossa pesi 1960 –luvulla kahdeksan kottaraisparia. Pönttöjä ei ollut riittävästi ja niinpä yksi pari pesi kattotiilen alla. Nykyisin paikalla ei pesi yhtään kottaraisparia.
Eero Ketola, teksti ja kuva
