Heipähän hei.
Toimituksen lounaisen siiven itkumuurista jokunen lohkare tässä taas.
***
Tiistain uutisten joukossa oli semmoinenkin, että paljon puheena ollut Imatran kirkkoherra Marja-Sisko Aalto eroaa virastaan.
Aalto palasi kirkkoherran virkaan paljon julkisuutta saaneen sukupuolen korjausleikkauksensa jälkeen, mutta ei omien sanojensa mukaan ole saanut synnytettyä riittävää luottamusta tehtävän hoitoon.
Uskalluksestakin voi olla jo kohta kiinni. Joku aika sitten nimittäin uutisoitiin puolestaan, että samaiselle Aallolle tulvii jopa suoranaisia tappouhkauksia. Saattaisi monella muullakin tuossa kohtaa tehdä mieli vaihtaa näkymättömämpään virkaan. Sääli hyvää papintyön ammattilaista.
Noin muuten osa porukasta, siis se uhkauskirjeitä väsännyt osasto voisi tietysti mennä itseensä. On tuo sukupuolenvaihdosasia itsellekin aivan vieras, kerran olen tainnut tavata ihmisen joka vastaavaa harkitsi. Ilmeisesti oma matalamielisyys ei ole vielä hyvää kansallista tasoa, kun ei tullut mieleenkään siltä istumalta alkaa rustata uhitteluja paperille. Mistä muusta käsittämätön kirjetulva sitten kertoo, ellei kirjoittajien omasta pahasta olosta? Muuta en tähän hätään ainakaan itse keksi. Reaktiot ovat täysin kohtuuttomia.
Olettaa sopii, että parhaiden vellihousuperinteiden mukaan osa kirjeistä on vielä nimettömiä.
Tässä on sitä paitsi joku tietty ristiriita. Vapaamielisempi siipi kirkkokansasta tuskin jaksaa nähdä asiasta vaivaa. Se ei-vapaamielisempi varmaan ottaa kirjeeseen pontimen siitä, että iso kirja ei moista sulata.
Miten on, mahtaako sulattaa nimettömät uhkauskirjeet.
***
Vakioaiheesta, ruokapuolesta tuli tietty myös tiedote. Michelin-tähdet on jaettu ja tämähän tietysti on kiintoisaa. Siltä istumalta piti surffata katsomaan, millaisia eväitä tarjoavat tähtiravintolat.
Vähän kaikennäköisiä, pakko myöntää. Mistään kansankuppiloista ei ole kyse, jos lounashinnat alkavat eräässäkin paikassa 29 eurolla.
Ei siinä, etteikö mokomaa voisi koettaa jos joskus naksahtaa valtionarpaisissa edes kuusi oikein. Ajatus ja tavoite ei kai olekaan vetäistä itseään ähkyyn, mikä monesta edelleen on hyvän aterian ainoa tuntomerkki.
Enemminkin taitaa olla kyse oivalluksesta, sen kokemuksesta mistä silloin puhutaan jos aiheena on hienoin mahdollinen ravintolaruoka.
Ei siinä, etteikö paremmin ja halvemmalla söisi jonkun kotikeittiössä.
***
Päivän sanoja on myös rasismi. Joitakin tuntuu nyt kauheasti kiinnostavan, mitä se Veltto Virtanen lauloi ja mistä syystä.
Hesarin kolumnisti moitti poliitikkoja siitä, että jonkinmoisen ryöpytyksen kohteeksi joutunut maahanmuuttoministeri Astrid Thors ei ole saanut juuri tukea kollegoiltaan.
Eipä kai, ja tekisipä mieli väittää että r-ilmiön lähteillä ollaan tässäkin. Kyse ei ole kenenkään ihonväristä vaan ministeristä itsestään. Thorshan edustaa ruotsalaista kansanpuoluetta ja on siis suomenruotsalainen, mikä tietty on jo monesta jostain syystä ihan kauheaa.
Tulee mieleen, että miten mahtaisi olla tuen laita, jos nimi olisi Tuukkanen ja puoluekin joku muu.
***
Siitähän tässä paljon puhuttiin, että voipiko pääministeri ottaa kantaa yksittäisen kaupan tai myyntiartikkelin kohtaloon.
Mene, tiedä kohtuullisuudesta muutenkaan.
– Yksi lähikauppahan oli otsikoissa koko viime torstain.
– Niinkö, mikä?
– Arkkipiispan valinta.
***
Heip.
