Tervepä terve.
Toimituksen lounaissiiven viikottaiset myötä- ja vastasukaisuudet tässä nyt sitten.
***
Presidentinvaaleista ei tässä enempää kuin että antaas katsoa. Ennakkoäänestys on jo käyty.
Jännityksen lisäämiseksi voisi tietysti soveltaa ensi vaaleissa jonkinlaista hajautettua ääntenlaskentaa. Siinä räknättaisiin ääniä ja julkistettaisiin tulosta vaikka tahtiin maakunta per päivä ja näin olisi toista viikkoa joka ilta ihmeteltävää siinä, mihin suuntaan tilanne kehittyy.
Miten mahtaisi tuloslähetys istua jo nyt kaikenlaisen pudotusäänestyksen sävyttämään tv-iltaan.
***
Muutenkin tv-ruudussa kisoja riittää. Pyhäiltana tuli esimerkiksi tämä Jääkiekkoilijalle morsian – lähetys, joka myös missikisoina tunnetaan.
Se taas vähän tuntuu eilispäivän perinteeltä. Takavuosina kisojen merkitys puheenaiheena oli jotain ihan toista, kun piti valita kahdesta telkkukanavasta se jolta tulee uimapukukierros tai se, jolta tulee dokumentti siperialaisesta maanmuokkauskalustosta. Harva katsoi kyntämistä.
Kisoista puhuttaessa urheilu on siivottu ansiokkaasti pois ilmaiskanavilta, mutta kulttuurinsukuista on jäljellä. On laulu- ja ruokakilpailua joka lähtöön.
Kisavisaohjelmien takavuosien helmi Napakymppi taisi onnistua parinmuodostuksessa siitä päätellen, että nykyään tulee myös monenlaista hääohjelmaa.
Niihin liittyykin oma vaikeutensa.
Näitä varta vasten telkkariin tunkevia johannatukiaisia sun muita b-julkkiksia tulee morkattua kuin vierasta siikaa, mutta entä jos ruudussa vaikka juuri hääohjelman siivellä on tavan kansalainen, jonka aivoituksia vaan on vaikea käsittää? Ihan avoimesti ei kehtaa rätkättää millään.
Terveisiä nyt kuitenkin maanantain Satuhäät-ohjelman sulhaselle. Kyllä lippis otetaan pois kirkossa, vaikka vaan harjoiteltaisiin vihintää.
***
Mene, tiedä missä välissä se sitten oman ikäluokkani päähän aika hyvin iskostettiin, että reuhka revitään kaalilta kirkkoon astuessa, samoin ruokapöydässä.
Joitain asioita kerta kaikkiaan ei muista, kuten ensimmäistä kirkkokäyntiään. Tehtiinköhän se oman perheen kanssa vai esimerkiksi päiväkodin mukana.
Saman sortin automaatio hatusta ja kirkosta kuitenkin on tullut kuin turvavyön vetämisestä päälle autoon istuessa.
Kertauksen määrällä ei tässä tapauksessa ole mitään väliä. Autoon sitä istuu parhaimmillaan toistakymmentä kertaa päivässä, joten vyö ei kyllä unohdu. Kirkon ovella lähtee aina päähine, vaikka tuolla ei tule käytyä montaa kertaa vuodessa.
Ruokapöydässä taas tietysti istutaan lakitta.
Kymmenillä päivittäisillä istumiskerroilla ei tässä tapauksessa ole asian kanssa tekemistä.
Tai ei sitä ainakaan myönnetä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
