Särkisalossa sijaitsevan, Salon kaupungin omistaman Klippulan kesäsiirtolan kohtalosta on taas noussut uusi juupas-eipäs keskustelu. Joulukuun budjettikokouksessa poliitikot päättivät, että Klippula myydään. Osa myyntipäätöstä tehneistä poliitikoista on tullut katumapäälle. He ovat vaatimassa valtuuston myyntipäätöksen hylkäämistä. Tällainen uusherääminen ei ole mitenkään ennekulumatonta Salossa. Pikemminkin päinvastoin.
Ottamatta kantaa siihen, pitäisikö Klippula myydä vai, ihmettelen kuinka huonosti myymisen puolustajat ja vastustajat ovat perustelleet näkemyksiään. Tuntuu etteivät kaikki päättäjät edes tiedä missä klippula sijaitsee. Tokkopa kaikki ovat edes käyneet koskaan Klippulassa.
Keskustelun taso on säätiedottajien termein ilmaistuna kuin kevyttä yläpilveä vailla paikan tulevan käytön suunnittelua tai kunnostuksen kustannusarvioita. Puheenvuoroissa paikasta maalaillaan idyllistä paratiisia, jota se nykyisellään ei ole. Käyttö on olematonta. Paikalle ei pääse, koska tien katkaisee rautapuomi. Alue on ollut vuosia lähes tyhjäkäynnillä.
Ehdotan, että valtuutetut tekevät retken Klippulaan nähdäkseen omin silmin missä kunnossa paikat ovat.
Ikäni Salossa asuneena kävin ensimmäisen kerran Klippulassa muutama vuosi sitten, kun vein lastenlapsiani uimakouluun. Minulla oli mahdollisuus kurkistaa joihinkin rakennuksiin sisälle. Näkemykseni mukaan kymmeniä vuosia sitten valmistuneet rakennukset ovat tulleet tiensä päähän. Rakennuksista ei korjaamalla saa nykyajan vaatimuksia täyttäviä vapaa-ajan tiloja. Hiiret ovat ottaneet rakennuksia talviasunnoikseen. Haju ja jälki on sen mukaista.
Nyt Klippulan kehittämiselle lasketaan hintaa. Jos paikat pannaan nykyvaatimusten mukaiseen kuntoon, silloin puhutaan mieluummin miljoonista kuin sadoista tuhansista. Arvioni perustan torin laitaan rakennettavan huoltorakennuksen kustannusarvioon. Kun se maksaa puoli miljoonaa, niin ajanmukaiset tilat saunoineen, majoitustiloineen ja ruokaloineen maksaa kaupunkilisän sisältävän laskukaavan mukaan ainakin kaksi-kolme miljoonaa.
Jos uudelleen rakentamiseen pannaan iso tukku rahaa, pitäisi olla tiedossa, mihin käyttöön Klippula valjastetaan. Kesäsiirtolat olivat sodanjälkeisen ajan innovaatio kaikkialla Suomessa. Ajat ovat muuttuneet. Nyt ei kesäsiirtoloita enää ole, eikä enää ole sellaista tarvetta kuin aikoinaan oli. Mitä siis tilalle. Tähän kysymykseen olen odottanut poliitikoilta vastauksia. Turhaan.
Klippula on Salon valtuustosalista noin 40 kilometrin päässä. Bussilla pääse Särkisalontien ja Klippulan tien tienhaaraan, josta on kilometrikaupalla mesäistä tietä perille. Autottomalle paikka on nykykielen mukaisesti haastava.
Jos ja kun kuitenkin Klippulaa halutaan jalostaa, alueesta pitää ensin tehdä kaava- ja käyttösuunnitelma ja sille kustannusarvio. Silloin päättäjillä olisi jotakin minkä varaan tehdä päätöksiä.
Jos alueesta halutaan luoda houkutteleva lomakohde, niin kaupungilla ei ole mitään syytä lähteä itse toteuttamaan miljoonahanketta, jonka pyörittämiseen tarvitaan paljon henkilökuntaa. Riski isoihin tappioihin on suuri.
Kaupungin kannattasi haarukoida isoja matkailualan yrityksiä, josko niiden joukosta löytyisi rohkeutta lähteä yrittäjäksi Klippulaan. Eikä tonttia tarvitsisi myydä, sen voi vuokrata yrittäjälle. Näin kaupunki saisi
jatkuvaa tuloa kertarysäyksen sijaan. Houkuttelevaksi rakennettu lomakohde palveluineen tarjoaisi salolaisille paljon enemmän viihdykettä ja merellistä tunnelmaa kuin nykyinen lähes hoitamaton alue.
Matildan-Teijon alue on Salon menestynein matkailukohde. Alueen menestys ei ole syntynyt kaupunginvaltuuston pöydän päässä. Alue on noussut kukoistukseen innovatiivisten ja riskiä pelkäämättömien yrittäjien ansiosta. Samanlaista yrittäjyyttä mahtuu paljon Salon merellisimpään kaupunginosaan, Särkisaloon.
Kaupungin on syytä luoda Särkisaloon matkailutoiminnan kasvun edellytyksiä. Rakentaminen ja alueen kehittäminen on yrittäjien osaamisaluetta, jolle kannattaa antaa tilaa. Tällaisesta toiminnasta on jo Särkisalossa orastavia merkkejä.
Jarmo Vähäsilta
Junantuoma särkisalolainen
