.Tervepä terve. Toimituksen koillisvartion viikkovuoro tehdään tässä seuraavaksi.
***
Aika ryntää hirven lailla. Kuin varkain tuli kuluneeksi kaksikymmentä vuotta siitä, kun koilliskulmasta lähdettiin varusmiespalvelusta suorittamaan.
Osan muistoista aika kultaa paksusti ja lehtikultauksen saavat nekin hetket, jotka aikanaan olisi voinut vaihtaa vaikka leppoisaan iltaan juurihoidossa.
Tasavuosien kunniaksi tuli postia: kutsu vapaaehtoiseen harjoitukseen. Väliin jäävät ne kekkerit, mutta kutsukirjeen tavaaminen pisti miettimään, että selittävä liite on paikallaan sellaiseenkin.
Kirjeessä kysytään nimittäin varusteiden kokoa, vaan harvapa nykyään kai tietää varsinaista numerokokoaan; kirjainlyhenteet ovat tutumpia ja vaihtelu pitää muistaa sielläkin. Yhden rättitehtaan XL vastaa toisen XXL:aa.
Farkuissa sentään on tuumakoot, jos niitäkään sattuu kukaan ulkoa muistamaan. Kokolaput vielä haalistuvat niin, että kun pitää ostaa uudet farkut, edessä on aina perinteinen ähketuokio. Se on silkkaa arkkitehdin sairasta huumoria, että XL-etuliitettä nimessään käyttävässä kaupassa sovituskopeista on piirretty XS-kokoiset.
Perinteinen kokomerkintä on tainnut tulla omalla kohdalla vastaan armeijan jälkeen kerran: renkaidenvaihtoasuna on Leijona-merkkinen työhaalari, jossa on koko numeroina; ehkä 62. Se menee päälle, mutta nappeja ei kannata yrittää kiinni. Tahtoo sanoa, että kesärenkaita vaihtaessa on myös vararengas esillä.
Pukumaailmassa numerot kai ovat tutumpia, vaan enpä pukua tähän ikään mennessä hankkinut.
Toisaalta eipä moista numeroa sitten muulloin tarvitsekaan tietää kuin armeijan kysyessä eli ei käytännössä koskaan. Ja tietohan ei yksin tässä auta. Vanhat lankapuhelinnumerot muistaa tästä hamaan tappiin asti, vaikka siitä ei ole hyötyä. Myöskään vaatekoon muistamisesta ei ole hyötyä; se ei kuitenkaan ole enää edes vuoden päästä sama.
Olennaistahan tietysti on pukeutua sään mukaan. Nykymuoti eli nilkat paljaana kulkeminen vähän pistää kohottamaan kulmia, mutta mikä siinä. Reumayhdistyksessä kannattaa varautua jäsentulvaan neljänkymmenen vuoden päästä.
Muutenhan säällä ja pukeutumisella on yhteytensä. Selailin vanhoja kuvia ja huomasin, että olen ollut aikanaan juttukeikalla Tapani-myrskyn tuhoja katsomassa ihan uusi talvitakki päällä.
Sama toistui tänä vuonna: ostin uuden takin ja kohta perään piti lähteä selvittämään, mitä Aapeli-myrsky on saanut aikaan.
Ei kahta ilman kolmatta. Ensi kerralla pitää takkikaupoille mennessä soittaa palokunnalle valmiiksi, että pistäkäähän sahat ja muut valmiuteen; kohta puhaltaa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
