Tervepä terve. Toimituksen koilliskourien viikkopesut tehdään tässä seuraavaksi.
***
Kaksi asiaahan tässä on pyörinyt mielessä.
Ensimmäinen on se vanha margariinimainos, jossa perhe levittää Floraa leiville ja isä tuohtuu pojan kysymyksestä: ”Mitäs me laitettiin leivän päälle ennen kuin oli Floraa”.
Tähän päivään tuotuna tämä tietysti kääntyy niin, että mistäs puhuttiin ennen kuin oli koronavirus. Kovin vähän on veivattu mistään muusta tässä. Koilliskulmassa voidaan katsella asiaa toisestakin vinkkelistä, tuolla peremmällä lehdessä on vakavaa asiaa aiheesta riittämiin.
Työntekoahan homma helpottaa sikäli, että osa sivuista on varattava aiheelle, vaikka miten olisi oma kiintiö täysi.
Toinen asia liittyy syöminkeihin. Kotivaraa on moneen torppaan ostettu, vaikka vessapaperin hamstraamisen merkitys on jäänyt keittiömielessä hämäräksi. Saahan siitä varmaan tehtyä uskottavan toisinnon halvasta eineslasagnesta kyllä.
Eihän tässä muutenkaan logiikkaa ole. Koronavirusta vältellään, mutta sattuipa maanantainakin työmatkalle pari kanssa-autoilijaa, jotka näpyttivät ajaessaan puhelinta. Joku kuolemanhalveksunnan tapa se on aina oltava, vaikka miten uisi käsidesissä suojahaalari päällä.
Noin muuten pitää todeta, että alueelliset eronsa on. Pienemmillä paikkakunnilla vessapaperin särpimeksi on ostettu jauhelihaa; toisaalta tie vei isomman kaupungin isompaan marketiin, ja jotain kasvisruokavalion yleistymisestä kertoo ehkä, että säilykepavut ja tomaattimurska olivat tarkimmin loppuun ostetut.
Karanteenia eli ei, mutta ei sitä ollenkaan huonosti syödä silloinkaan, arvaan. Eikä kai viihdytä huonosti muutenkaan: kirjastossa oli alkuviikosta suoranainen ruuhka.
Samassa isommassa marketissa tuli pohdittua sitä, että kotikasvatus joskus kiusaa. Vessan koppiosasta tuli ulos mies, joka jatkoi matkaansa kauppaan pesemättä käsiään vessa-asioinnin jälkeen. Se on normaalistikin lähinnä ellottavaa ja nyt vielä enemmän. Missähän tulee vastaan se raja, että moisesta kehtaa sanoa. Toisaalta ei haluaisi uskoa, että aikuista pitää erikseen kehottaa käsienpesuun.
Jos tässä ruokavaliosta jotain on jäänyt pois, niin kynnet. Vähäkin pureskelu on ollut aika helppo lopettaa. Vaikka itse sairastaisi käytännössä oireettomana, ei riskiryhmiä tarvitse hakea kaukaa.
Eihän tämän tarvitse kaikkea tekemistä lopettaa. Lähimatkailun kulta-aika on käsillä: polttoaine on halpaa, ajokelit hyvät ja omaan autoon eristäytyneenä ei tartuta muita. Vaikka muuten on uutisten mukaan kulkemista rajoitettu, niin lentoliikennettä seuraavan Airtraffic-palvelun ja meriliikennettä seuraavan Marine traffic -sivuston vilkaiseminen melkein nauratti: taivas on edelleen mustana lentokoneista ja vesillä käy kuhina.
Noin muuten juopa viranomaistiedon ja nurkkapöydistä löytyvien kaikkien alojen asiantuntijoiden välillä on toki olemassa. Matkustelulla etelänaapuriin on osuutta asiaan. Virologeja tuntuu nyt olevan siellä täällä.
***
Ja simuloidahan voi aina. Tarkoitan sitä, että tuli napattua kirjallinen huomautus nopeuskamerasta kehäkolmoselta hiljakkoin. Tehän tiedätte, se viisisekuntinen kun vakionopeussäädin ei satu olemaan päällä.
Yhtä kaikki tässä on paljon yhteistä varsinaisen matkavalmistelun eli passikuvassa käymisen kanssa. Ensin välähtää ja sitten kauhulla odotetaan, mitä sieltä tulee.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
