Tervepä terve. Toimituksen koillispalvelupisteen viikkolomakkeet täytetään tässä seuraavaksi.
***
Suomi on pitkä maa, ja tiettömiä taipaleita voi olla löytääkseen jopa maan taajaan asutusta päästä. Varsinaisesti harvaan asutut tienoot toki ovat toisaalla.
Seurasinpa eräänä iltana, kun televisiossa alkoi Salatut elämät-sarjan jakso.
Sarjaahan kuvataan Helsingissä ilmeisesti aika pienellä alueella. Aina on taustalla kivitaloja ja kävellen pääsee kahvilaan tai pihville tai sairaalaan hetkessä.
Mene ja tiedä, mutta tuntuma on, että tuota olisi metkaa seurata, jos asuisi jossain Koillismaalla paikassa, missä kauppareissu tarkoittaa tunnin ajomatkaa suuntaansa.
Ehkä ohjelmasta pitäisi siis tasa-arvon nimissä tehdä myös maaseutuversio. Siinä puoli kautta menisi jo, kun joku hahmoista saisi sarjan tapaan päähänsä, että mennäänpä puimaan ihmissuhdeongelmia maitokahvin äärelle. Pikaisen kävelyn sijaan Salatuissa rajaseudun elämissä soudettaisiin ensin järven yli, siten talsittaisiin linja-autopysäkille ja lopulta saavutettaisiin Teboilin baari. Latten sijaan maitokahvi tarkoittaisi sitä, että aamulla poltetun tervan sekaan hämmennetään kulutusmaitoa. Helsinki-version loputtoman jankutuksen sijaan kotiin palattua iskettäisiin puukko pöytään ja julistettaisiin, miten asiat nyt ovat.
Mutta sarjahan on nykyiselläänkin realistinen. Julkisen puolen säästöt kiteytyvät oivasti: ohjelma antaa ymmärtää, että Helsingissä on vain yksi lääkäri ja yksi poliisi ja näin edelleen. Sattumalta viroissa vielä on joku vakiohahmoista.
Rajaseutu-versiossa ei tietysti olisi pitäjässä enää sitä viimeistäkään poliisia.
***
Monenlaista kurssia on, ja niiltä henkistä pääomaa ja taitoja haetaan.
On kyllä puhuttu sellaistakin, että tulityökurssilta jää joillekin käteen vain palovamma.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
