Skip to main content

Kovasti haastellaan

Tervepä terve.
Toimituksen lounaiskamarin viikottainen kulttuurikeskustelu hönkäillään tässä seuraavaksi.
***
Ehkä tässä ollaan ohi kukkeimman kesän, siitä päätellen, että televisiossa jatkuu monta tauolla ollutta sarjaa ja lisäksi on tullut  koko joukko uusia.  

Sunnuntaina lasten kokkikisaa, Junior master chefiä  katsoessa tuli mieleen sellainenkin  asia mitä ohjelmissa ei tehdä tai ei ole.  Televisiossa mikään ei nimittäin nykyään ole ikävää, hankalaa, kenkkumaista, ***ttumaista, vaikeaa tai vaikka työlästä.  Onpa kyse mistä vaan, kaikki on aina ”haastavaa”. 

Harmillisesti juuri lasten kokkailukilpailu on tästä malliesimerkki.  Keskimääräinen sananvaihto ohjelmassa menee tuomarin ja kilpailijan välillä näin:
– Sulla oli tämä merikrottiannos? Sehän on aika haastava kala saada oikein kypsennettyä.
– Joo, ja perkaamisessa oli myös haastavuutta ruotojen vuoksi.
Kohta leikataan kilpailijan haastatteluun, josta tulee mieleen elektroniikkatehtaan tiedote:
– Oli  haasteellista saada komponentit ajoissa lautaselle, tuumaa ala-asteikäinen ruoanlaittaja.

Tätä ei pidä ymmärtää väärin, ohjelmassa on paljon hyvää.  Nuoria keittiötaitureita katsoessa voi tuntea kateutta osaamisesta.  Kymmenvuotiaat veivaavat niin hienoja ruokalajeja, että ihmettelenpä, mikä kotitaloustunneilla jaksaa kiinnostaa. Kaikkia kannustetaan ja kaikki palkitaan.

Mutta kielen yksipuolisuus pistää ihmettelemään, kun sama jatkuu aikuisten ohjelmissa. Puutarhaohjelmissa on ”haasteellinen tilanne” jos kaivinkone kaatuu järveen, saastuttaa vesistöt  Tanskaan  asti ja hukuttaa kuskin.  Hääohjelmissa tuo ”hankkeeseen haasteellisuutta” jos sulhanen sammuu ennen puoltapäivää, kun morsian istuu kampaamotuolissa viimeisiä hääkoristeita ja itkua tuhertaen.

Mistä tämä ylipäätään opitaan? Ei kai kukaan kotonaan noin puhu. Että olipa haasteellinen päivä töissä, mutta nyt olen onneksi kotona ja voin kaatua kuolleena sohvalle.

Kaiken muun ohella ollaan huolissaan siitä että ihmiset ovat huolissaan mutta eivät kerro tuntemuksistaan ja loput voi lukea  masennus-, kouluampumis-  ja muista tilastoista.  Ongelmaksi tulee kohta se, että ei ole sanoja kertoa tuntemuksista, kun jostain on opittu että kaikki on vain ”haastavaa”, joka muuten on sana, jolla lehdistötiedotteissa on vuosia yritetty naamioida se että päin seiniä menee ja kohta on firma nurin.

Mutta entä jos elämä koettelee kuin se voi koetella: työpaikka lähtee alta mutta kaikki muu menee jonkun alle: asunto vasaran alle, vaimo toisen miehen ja koira junan.  Tilanne on varmasti jotain muuta kuin vain haastava.

Tärkeintä tietysti on, että silloin on joku joka kuuntelee mutta hyvänä kakkosena tulee se, että olisi sanat joilla kertoa asia pohjia myöten.  Siinä, että käyttää muita kuin muodissa olevia sanoja, ei ole mitään noloa eikä vanhanaikaista.
Tietysti sillä konstilla voi saada maineen haastavana juttukaverina.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi 

Jaa artikkeli:
ASDF