Sateiset terveiset toimituksesta.
***
Juttelin tällä viikolla lasteni kanssa aamiaisella ihmisten ikääntymisestä. Nuorin neljävuotias lapseni totesi, että hän ostaa talon sitten, kun on vanha, eli noin kymmenen vuoden päästä. Talon sisustus oli mietitty valmiiksi ja olohuoneeseen tulisi keltaiset verhot. Vieressä istuva tuleva nelosluokkalainen totesi, että eihän nyt kukaan voi neljätoistavuotiaana ostaa taloa. Kun hän itse olisi vanha, hän ostaisi koiran ja kutsuisi hmisiä kylään kotiinsa jokaisena vuoden päivänä. Tämä ajankohta koittaisi kuulemma kahdeksan vuoden päästä, kun maaginen täysi-ikäisyyden raja menisi rikki. Jos ihmisten ikää pohtii lasten silmin, on parikymppinen jo todella vanha.
***
Muistan itse teinivuosilta, että viisikymppiset ihmiset tuntuivat todella vanhoilta. Silloin sitä ajatteli, että siinä vaiheessa istutaan kotona kutomassa sukkia tai osallistutaan perinteisiin bingoiltoihin. Tämä muisto palasi mieleeni, kun olin juhlimassa hyvän ystäväni viisikymppisiä. Juhlissa ei syöty voileipäkakkua ja istuttu sivistyneesti siemailemassa kahvia. Ihmiset tanssivat Kaija Koon tahdissa ja lauloivat yhdessä, että nostetaan korkkarit kattoon. Vanhuudesta ei ollut tietoakaan. Viisikymppiset viihtyvät myös nykyään hyvin ahkerasti koulunpenkillä opiskelemassa itselleen uutta ammattia, koska työvuosia on vielä edessä hurja määrä, eikä koskaan ole liian myöhäistä kouluttautua uudelle alalle. En ole vielä tavannut yhtään viisikymppistä, joka kertoisi olevansa omasta mielestään vanha.
***
Eteläisessä Salossa olen huomannut, kuinka moni eläkeläinen viettää aktiivista elämää. Särkisalossa hämmästyin, että ihmisten kalenterit olivat täynnä ohjelmaa aina tansseista kävelylenkkeihin, eivätkä eläkeläiset vaikuttaneet ollenkaan vanhoilta. Lähes seitsemänkymppinen äitini jutteli viikonloppuna, missä hän haluaisi vielä matkustella ennen, kun on liian vanha reissaamaan. Harva eläkeläinen tuntee itseään vanhaksi, moni on täynnä virtaa ja reppu täynnä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Olen useammin kuin kerran kuullut eläkeläisten suusta toteamuksen, että jotain tehdään vasta silloin, kun ollaan vanhoja.
***
Tämän viikon kohtaaminen juttukeikalla Lauri Helteen kanssa toi jälleen uuden kulman tähän keskusteluun. Kunnioitettavan 97 vuoden iän saavuttanut reipas mies huikkasi minulle vielä ovelta, että nähdään neljän vuoden päästä uudelleen. Nyt kun olen saanut katsauksen eri sukupolvien edustajien käsitykseen vanhuudesta, olen melko vakuuttunut siitä, että vanhuus ei katso ikää.
***
maria.vakkuri@pernionseudunlehti.fi
