Kuulovammaisuus, vaikka vammaisryhmään kuuluukin, on jäänyt taka-alalle ainakin Salossa. Salon keskustan ensimmäiset induktiosilmukat on asennettu todennäköisesti 2000-luvun alkupuolella. Tiedotus niistä oli jäänyt kovin vaatimattomaksi.
Minulle sanottiin, että kaupungin vammaispuoli ja -neuvosto on hoitanut kaikkien vammaisten asioita jo ennen vuotta 2017, jolloin aloitin Salon vammaisneuvostossa. Vuosia sitten asennettiin kaupungin tilojen sisäänkäynteihin liuskat tai vastaavat, jotta huonosti liikkuva sekä pyörätuolin tai rollaattorin käyttäjä pääsee sisätiloihin. Tiloista tuli liikuntaesteettömät. Miksi silloin ei huolehdittu, että kuulovammainen saa selvää puheesta ongelmitta, esimerkiksi kuntakeskusten palvelupisteissä tai kaupungin tiedotustilaisuuksissa kuntakeskuksissa.
Osallistuin 2017 valtakunnalliseen vammaispäivään, jossa asiantuntijat kertoivat vammaispalvelulaista. Tilaisuuden loppupuolella kysymysosiossa, kysyin seuraavaa: Vaikka Suomessa on arviolta 700 000:lla ihmisellä jonkinasteinen kuulonalenema, ei laissa mainita sanallakaan kuulovammaisuutta. Asiantuntija sai kakistettua, ettei vammaispalvelulaissa erotella eri vammaisryhmiä. Myös kuulovammaisen tulee saada yksilöllistä huomiointia. Tämä on päättelyni lopputulos.
Monien sähköpostien jälkeen, sain vuodenvaihteessa selvitettyä Salon kaupungin induktiosilmukkatilat, laitteiden toimivuusvalmiuden ja yhteyshenkilöt. Osa induktiotiloista oli jo aiemmin tiedossa. Myös lainattavan, kannettavan silmukan käyttöohjekin oli viimein kirjoitettu.
Tiedot löytyvät kaupungin nettisivuilta, mutta iäkkäät huonokuuloiset lukisivat asian mielellään Kaupunkitiedotteesta. Tärkeä tiedottaminen kaupunkitiedotteessa on hidasta. Huhtikuun alussa kirjoitettiin lainattavasta silmukasta. Odotin, että loppuosa luvatusta tiedotuksesta olisi ollut viimeisimmässä lehdessä. Ei ollut, koska oli muuta paljon tärkeämpää. Muistutan taas asianosaisia ennen kuin seuraava tiedote ilmestyy, kolmen kuukauden kuluttua.
Henkilökohtaisesti pidän hankalana puhelinasiointia terveyskeskuksessa. On kyse sitten lääkäri-, lääke- tai ajanvarausasiasta. Joskus on äärettömän vaikea saada selvää hoitajan puheesta esim. nopeasta puhetavasta ja äänen laadusta johtuen. Asiaa ei auta, vaikka sanoo olevansa kuulovammainen. Kaikki luulevansa kuulevansa täytyy toistaa. Ajanvarauksen suuri helpotus on tekstiviestimuistutus tulevasta vastaanottoajasta, paitsi, että viikonlopun hammaslääkäriajasta ei muistutettu. Kun joutuu jättämään lääkärille soittopyynnön, täytyy kyseisenä päivänä päivystää tunteja hiljaisessa paikassa, jossa kuulee helpoiten. Lääkäri soittaa, kun hänelle parhaiten sopii. Henkilötunnuksen käytön ja henkilökohtaisten asioiden vuoksi, ei ajanvaraus- ym. asiat onnistu kuin puhelimella.
Salon Kuuloyhdistys on huonosti kuulevien edunvalvoja. Yhdistys on ollut yhteydessä terveyskeskukseen, liittyen kuulovammaisten asioimisasiaan, jo ennen pandemia-aikaa. Myös Kuuloliitto on tänä vuonna kysynyt terveyskeskuksen viranhaltijalta ratkaisua kommunikointiasiaan. Pankkitunnuksilla pääsee tarkistamaan voimassa olevat ajanvarauksensa: sähköinen ajanvaraus. Siellä kuitenkin todetaan, ettei aikoja voi varata. Em. oli sattumalöytö. Tulisi kehittää tapa, miten kaupunkilaiset saavat tietää erilaisista tekniikan mahdollisuuksista. Salossa on kuitenkin vielä aika monta asukasta, jotka eivät käytä tietokonetta. Tietokonetaitoa ei ole laissa määrätty velvollisuudeksi. Nyt vain odotetaan, että myös kuulovammainen saa vammaispalvelulain lupaamaa yksilöllistä huomiointia.
Anne Nummi Kisko
kuntavaaliehdokas
Salon seudun Perussuomalaiset ry
