Skip to main content

Lähikapulan ostossa

Heipähän hei.
Toimituksen lounaissiiven langankehruuosaston viikkorukki pyörähtää käyntiin tässä nyt juuri.
***
Paitsi että langatontahan tämä oleva on.

Junamatkustajia saattaisi ilahduttaa esimerkiksi langaton sähköjuna, joka ei jäisi pakkasella välille. Johtovikoja kirjataan tämän tästä vaikka johtoa on yhtiössä myös viime vuosina vaihdettu.

Pallopoikien jalkoja menestyksellä korjannut Sakari Orava voisi olla seuraava mestari junayhtiön vetoon, häneltä kun käy tämä kokoonkursinta.  Puhelinlankain lailla riittävästi laulaneen ajolangan äänijänne vaatinee sekin eheytyäkseen osaavaa miestä.  Oravista ihan kaikki eivät jyrsi.
***
Vaan asiaan.

Tästähän viime viikolla puhuttiin, Nokiasta,  joka lyöttäytyy yhteen Microsoftin kanssa .   
Pomomiehet kehuvat, asioista mielestään perillä olevat ihmettelevät mitä tolkkua on kahden mammutin pistää hynttyyt yhteen – etenkin, kun jo molemmista yksinään kuulemma ajettiin ohi oikealta ja vasemmalta. 

Maallikon silmään uudet kuviot tietty näyttävät hivenen kohtalokkaalta:  joku miettii Amerikassa ohjelmia ja joku toinen rakentaa kapulat jossain halvassa maassa.   Jännäksi jää katsoa, mitä tässä puolimatkassa väsätään.

Loppuviimeksi tämä ei välttämättä edes kulminoidu siihen, millaisia puhelimia tuolta tulee, vaan siihen että miten kopean  kuvan koko pulju  kohta antaa itsestään.  
Viime viikon tiedotustilaisuus oli yksi esimerkki;  Salohallin ikkunat teipillä umpeen, vartijat ovelle ja muita kuin työntekijöitä ei kuulolle päästetty.

Metka ajatus kyllä.  Mitä sellaista kerrotaan työntekijöille, jota ei periaatteessa voisi huutaa keskellä toria. Tarkoitan sitä, että kovat  saavat olla ukaasit joilla varmistetaan, että liikuntahallillisesta työläisiä joku ei puhu suutaan puhtaaksi jo samana iltana kulmakuppilassa.
Ei voi mitään, mutta ensireaktio on se että mitä ylimielisempi kuva koko firmasta jää, sen pidemmin hampain enää nokialaisen hankkii, jahka nykyinen luuri joskus heittää henkensä.  

Pelkään, että sama ajatus leviää niissä piireissä joissa muutenkin vältellään kaikkea ylikansallista ja isoja firmoja ja kaukana tehtyä.

Sääli, mieluusti sitä tukisi pienellä panoksella vaikka vaan kaikkia niitä tuntemiaan jotka tuolta vielä leipänsä saavat – vähän kuin lähipuhelimen ostaisi siis.

Vaan eihän tämä sellaisesta ole kiinni.  Tuommoinen valinnanvapaus on vain vakavaraisilla suomalaisilla. Kulmahuoneissa ei kiinnosta muutama kotimainen ärripurri, jos samaan aikaan puhelintehtaan katveessa jossain Intiassa on satoja miljoonia ihmisiä jotka eivät paljon kysele vaan ostavat kapulan, kun siihen nyt varaa on ja tehdaskin melkein pihassa.  Ja sitten vähän paremman ja sitten taas vähän paremman.  
***
Hesarissa taloussivulla väitettiin sellaistakin, että Microsoft on yhtiö josta kovin moni ei pidä.
Siinä kai viitattiin kanssayrityksiin, mutta en tiedä onko tuolla käyttäjäpuolellakaan loppuviimeksi suuria ihailijoita. Se on vähän kuin valmiiksimaustettu broileri tai harmaa japsiauto:  ei missään mielessä mieleenpainuvan erinomainen tuote mutta kauppa käy, kun sopivasti uskotellaan että tätä kuluttajat haluavat.

Osakekurssit ovat toinen asia jota tässä nyt on vatvottu. Pörssien liivipukukaverit  ovat olleet hysteerisinä Nokian hinnan laskusta  ja  myymäänkin on usutettu.
Vaan entä jos hätähousuilla meneekin veikkaus aivan metsään.  Hankkisiko kaukonäköinen kohta riisin tai pari, jos hinta kumminkin sattuisi pompsahtamaan.  Jos ei, niin säästääpä piirustuspaperin ostoissa sitten joskus.
***
Puolustusvoimien yksi ongelma on Yle uutisten mukaan se, että ”firmalla” on käytössä koko joukko hyvin huonokuntoisia rakennuksia.

Sikäli kun tässä armeijajuttuja on saanut kuunnella, niin hätä ei ole tämän näköinen. Vuoden -94 saapumiserällä sitä vasta kehnokuntoiset tilat oli ja  1987 ihan ennätyshuonot.   

Joku 60-luvulla ruotuväkensä käynyt muistelee jo, että heillä ei ollut edes ikkunalaseja ja pakkasta tietysti se sama ennätys mikä joka saapumiserällä.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
Jaa artikkeli:
ASDF