Lastemme hoitopaikassa “turvallista”?

Korviini on kantautunut tieto, että Salon Tupurin päiväkodissa on kokeiltu uutta, “kannustavaa” ja lain vastaista hoitokäytäntöä.

Nyt tämä kokeilu on siirtymässä Kuusjoelle. Kyseessä on muka hoitajia kannustava hoitomuoto, joka osoittaa piittaamattomuutta työssä jaksamisesta sekä lastemme turvallisuudesta.

Laissa on määritelty kuinka monta lasta saa olla yhdellä vastuullisella hoitajalla kerrallaan. Yli kolmevuotiaissa se on 7 lasta, alle kolmevuotiaissa se on 5 lasta ja alle vuoden ikäisen kanssa saa olla yksi yli kolmevuotias.
Nyt meneillään olevassa kokeilussa on tarkoitus, että kun kahdella hoitajalla on normaalisti 15 lasta hoidettavana, voi heille jatkossa antaa sijaishoitoon lapsia, ilman lisähoitoapua. Näin kaupunki säästää hoitajien palkkauskustannuksissa ja säästetty raha voidaan käyttää ”hoitajien hyväksi”.

Tupurissa on ostettu satulatuolit hoitajille.

Missä kohtaa en pysy mukana, enkä ymmärrä Salon kaupungin tavoitetta ylirasittaa hoitajia ja suurentaa kohtuuttomasti ja lain vastaisesti lapsi ryhmien kokoa.
Hoitajilla on usein hoidettavanaan yksin 9 lasta. Sairaslomille ei aina saada sijaista ja ryhmät ovat aivan liian suuria jo lain mukaankin.

Entäs sitten turvallisuus? Yhden aikuisen silmät eivät voi katsoa yhdeksään suuntaan yhtä aikaa. Tällaiset asiat vaikuttavat työssä jaksamiseen! On varmaa että näin saamme sairaslomien määrää lisättyä, koska työ on raskasta, stressi ja vastuu lisääntyvät. Näin säästetyillä rahoilla on siis tarkoitus ostaa hoitopaikalle jotain tarpeellista?

Kaupungin kuuluu joka tapauksessa hankkia tarvittavat tarvikkeet päivän askareisiin, joten on täysin käsittämätöntä repiä se raha työntekijöiden selkänahasta.
Nyt kun puhutaan työurien pidentämisestä ja kaikesta työssä jaksamisessa, niin mitäs jos puhuttaisiin isojen työnantajien työpaikka kiusaamisesta. Mitä jos pidettäisiin huolta niistä jotka ovat meillä töissä, jotta he jaksavat tulla jatkossakin katsomaan ja hoitamaan välillä villiintyneitä lapsia päivästä toiseen.

Puurot ja vellit pahasti sekaisin!

Sanna Leivonen kytkee mielipidekirjoituksessaan yhteen lasten hoitopaikkojen turvallisuuden ja jopa työpaikkakiusaamisen Salossa käynnissä olevaan budjetoinnin matematiikkaan liittyvään hankkeeseen.
Salon päiväkodeista ovat Suoriteperusteisen budjetoinnin pilottihankkeeseen osallistuneet syksystä 2009 asti Perniöstä Vuorilinnan ja Pesän päiväkodit, Perttelistä Hähkänän ja Päivänsäteen päiväkodit ja lisäksi Tupuri-Anjalan päiväkoti.  Kyse on Suomessa kehitetystä uudesta budjetointimallista, SPB, jota pilottipäiväkodit ovat testanneet.  Salossa ei siis ole missään yksikössä oikeasti siirrytty tähän uuteen malliin.
Pilottihankkeessa on kyse aidoilla budjettiluvuilla tässä vaiheessa pelkästään ”leikisti” tehtävästä laskennallisesta kokeilusta.  Kokeilussa mukana olevissa päiväkodeissa on kaupungin virallisen budjetin rinnalla testattu Suoriteperusteista budjetointimallia ja kyseisen ohjelmiston työkaluja ja niiden käyttäytymistä näillä oikeilla budjettiluvuilla.

Siinäkin Sanna Leivonen on ihan oikeassa, että budjetointimallia testataan jatkossa myös Kuusjoella ja tiettävästi Perniön Kalliorinteen päiväkotikin liittyy joukkoon. Edelleen kyse on kuitenkin virallisen budjetin rinnalla tapahtuvasta kokeilusta.
Kokeiltavaan budjetointimalliin liittyy lisäksi olennaisesti se näkökulma, että henkilöstö saa nykyistä enemmän tietoa työyksikkönsä taloudesta ja saa myös enemmän itse vaikuttaa oman yksikkönsä talouden suunnitteluun ja taloudellisempien toimintatapojen kehittämiseen. Kun henkilöstö voi itse suunnitella toimintaansa taloudelliseksi, löytyy monesti järkeviä säästökohteita verrattuna kaikilta yksiköiltä tasamääräisesti leikattuihin määrärahoihin. Säästökohteita voidaan etsiä vaikkapa arvioimalla yhdessä systemaattisesti päivittäisten rutiinien ja toimintamallien taloudellisuutta ja tekemällä sitten työyhteisötasolla innovatiivisia ratkaisuja.

Kannustavuus, jonka Sanna Leivonen kirjoituksessaan mainitsee, liittyy siis siihen, että työntekijöiden taloustietämys ja vaikuttamismahdollisuudet lisääntyvät. Turvallisuudesta yhtään tinkimättä ja laissa säädettyjä lasten ja kasvatusvastuullisen henkilökunnan suhdelukuja ylittämättä saadaan aikaan säästöjä seuraamalla entistä tarkemmin ja reaaliaikaisesti oikeita läsnäolotilastoja ja laskemalla tarkkaan kulloinenkin todellinen sijaistarve  –  kyse on siis matematiikasta, ei ollenkaan työntekijöiden selkänahasta.

Kaikkien pilottikokeilussa mukana olleiden päiväkotiyksiköiden saamat satulatuolit olivat pieni konkreettinen kiitos siitä ylimääräisestä aivo- ja paperityöstä, jota kokeiluun osallistuminen on työyhteisöjen jäseniltä vaatinut. Työn tekemiseen tarvittava istuin ei ennen näitä satulatuoleja keneltäkään puuttunut.

Uuden budjettimallin mahdollisuuksiin uskoen ja kokeilusta edelleen innostuneena