Tervepä terve. Toimituksen lounaissarkofagin viikottaiset madonluvut tässä seuraavaksi.
***
Eipä sillä, että tässä alkuun ainakaan pitäisi torua, vaan päinvastoin.
Kerran keväässä voi syyllistyä ainakin kulttuuripalvelun tekstimainontaan ja se on tässä nyt sitten.
Käväisin näet pikaisesti eilisaamuna ottamassa esimakua Sagalundin mainion museon lelunäyttelystä, mistä on jutunpoikanen tuolla peremmällä lehdessä.
Sagalundissa esitellään leikkikaluja 1800-luvulta 1960-luvulle asti ja siitä ohikin. Esineisiin voi suhtautua ihan vaan käsityötaidon näytteinä tai sitten nostalgisoida, että tuollaisia oli meilläkin. Ajastaan ne kertovat joka tapauksessa, esimerkiksi siitä että joskus avaruudenvalloitus oli kova sana.
Yksi opetus on se, että joku arkinenkin asia, lelukin, kannattaa pistää joskus jemmaan vaikka ne lasten kasvettua ja muuttokuormia tehtäessä ovat myös sitä tavaraa, josta mieluusti laittaudutaan eroon.
Toinen opetus on se, että maaseudun museoissa pystytään järjestämään kesäksi kiintoisia näyttelyitä, sellaisia joissa koko perhe voi piipahtaa ilman, että keikkaan tulee pakkosivistäytymisen makua. Museossa voi kokea aitoa ilahtumista.
***
Sopivasti liittyy edelliseen, että elektroniikkaleluja valmistava Apple on ollut puheena pitkin viikkoa. Yritys on harjoittanut verosuunnittelua, josta ei joidenkin mukaan ole kovin pitkä matka veronkiertoon.
Viimemainittu tietysti on suomalainen kansallislaji, jota on harrastettu Irwinistä lähtien. Osaltaan kyse on tietysti nokkelasta taloussuunnitttelusta: jää enemmän rahaa esimerkiksi hakea piilofarmarilla verottomia juomia risteilyltä, kun jättää vähän muitakin veroja maksamatta.
Yksi ihan laillinen verotukseen vaikuttava juttu on tämä autoetu tai sen sukulainen vapaa käyttöetu, jossa työnantaja edelleen hallinnoi autoa, mutta siviiliajojen kulungit menevät käyttäjän piikkiin.
Jäinpä miettimään, että liikenneturvallisuuteen olisi tehonsa sillä, että firman omistama tai liisaama auto olisi aina teipattu myös yhtiön väreihin. Työpaikan nimellä somistettua autoahan ei ainakaan pysäköidä invapaikalle tai sillä suoriteta kuolemaahalveksuvia ohituksia.
Tämä toki vasta tietyn ikärajan jälkeen; kokemus on osoittanut että ensi kertaa työpaikan väreissä olevan auton puikkoihin pääsevät ovat miesmäisyydessään aivan omaa luokkaansa.
***
Aletaan lähestyä niitä aikoja, kun kotimainen kasvis taas on hintansa puolesta kaupasta ostettavissa. Ja vaikka toinenkin.
Jotenkin kuitenkin epäilen väitettä, jonka mukaan kasvisateriasta käy, jos listalla on heinäsorsaa ja tillilihaa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
