Turhan moni on tänäkin talvikautena kerinnyt kaatua usein yllätyksenä muodostuneen liukkauden ja jään takia, jota vesisade vielä pahentaa. Saadut mustelmat hoituvat ajan myötä, mutta vakavammat vammat vaativat lääkärikäyntiä, työstä pidättäytymistä ja lepoa. Ranne-, lonkka- ja nilkkavammat ovat viime aikoina olleet lähipiirin puheenaiheina yhä useammin. Kuten muurlalaisen tuttavani muutaman päivän takainen liukastuminen matkalla talonsa vieressä olevaan työhuoneeseen. Hän lähti muoviläpyskät jalassa työhuoneelleen, mutta päätyi Salon sairaalanmäelle.
Asumme Salon saaristossa Särkisalon upeassa Petun saaressa ja äskettäin edesmenneen koiramme piti saada päivittäiset lenkkinsä tienpintojen liukkaudesta riippumatta. Oman kuntonikin takia suosimme pitkiä lenkkejä. Aurausten jäljiltä tiemme tulevat helposti sileiksi ja liukkaiksi, minkä lisäksi on ajoittaisia jääosuuksia.
Koiralenkit sujuivat kohdallani parhaiten käyttämällä nilkkoja tukevia liukkaan kelin nastallisia ulkoilukenkiä. Viimeksi olen käyttänyt icebugseja, jotka vaikuttavat syystäkin olevan suosittuja. Kengän alapohjaan venytettävät kumiset liukuesteet olivat omiin tarpeisiini käyttökelvottomat. Kantapään alle hihnalla kiinnitettävät liukuesteet toimivat kohtalaisesti.
Hiekottamisesta tai muistakaan monista liukkauden torjumiskeinoista on loivasti viettävällä pihallamme vain hetken apu sulamisten ja vesisateiden takia. Nastoitetut avokkaat ovat jääneet saamattomuuttani hankkimatta, mutta onnekseni olen säästynyt vain mustelmavaurioilla kun muutamia metrejä varten ei aina ole tullut käytetyksi liukuesteitä.
Olen amerikkalaisen työturvallisuusalan tarvikenäyttelyssä nähnyt laajat valikoimat eri työalojen tarpeisiin, kuten palomiehille kehitettyjä liukuesteratkaisuja. Etsiskelyistäni huolimatta en ole Suomessa törmännyt vastaaviin.
Tarkoitukseni on ollut perehtyä lähinnä hyvin lyhyille matkoille tilapäiskäyttöön soveltuviin liukuesteisiin, jolloin ne saisi mahdollisimman yksinkertaisesti sujautettua jalkaan. Etenkin iäkkäille on kumartuminen liukuesteiden laittamiseen hankalaa tai mahdotontakin, jolloin niitä ei käytetä omassa pihapiirissäkään.
Pihapiirin postilaatikolle, roskasäiliölle ja puuvajalle riittänee myös sukat jalassa käytettävä nastoitettu avokas. Nastoitet halpiskroksit olisivat käyttökelpoiset, jos sellaisia olisi. Kengät haluttaisiin joskus ja eri syistä pitää jalassa jonnekin mentäessä, jolloin liukuesteillä on käyttöä vain lyhyillä ulko-osuuksilla. Sisälle siirryttäessä liukuesteet olisi saatava helposti pois.
Liukuesteavokkaita voi ostaa, mutta kenkä jalassa pujotettaviin liukuesteisiin en ole törmännt maassamme. Sellaiset voi toki paremman puuttuessa tehdä itsekin käyttämällä kahta kengän mittaista laudanpalaa, niiden väliin laitettavaa jäykkää hihnaa ”mäystintä” ja kiinnittämällä laudat yhteen peltiruuveilla tai katkaistavilla nauloilla, jotka samalla toimivat nastoina.
Liukuesteiden koot ja käyttötarpeet vaihtelevat, ne ovat usein kalliita eikä tarjontaakaan usein tiedetä. Liukuesteiden jakelua jo tehnyt Salon liikuntatoimi voisi ehkä ottaa kopin ja organisoida liukuesteiden käyttöä, kokoja ja hankintaa koskevaa opastusta vaikkapa kirjastojen ja linjurin yhteyteen. Muutamienkin kalliiden liukastumisten estäminen kuittaa kulut.
Heikki Liede
Kaupunginvaltuutettu (kok)
Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen
