Tervepä terve. Toimituksen koillismaaston viikkorastit haetaan tässä seuraavaksi.
***
Sehän alkaa tuo suunnistuskausikin paikallisesti. Takatalven vielä kerran yllättäessä lajiksi vaihdettaneen hiihtosuunnistus, mutta sivakointipuolihan on näillä main hyvin hallussa.
Sitten ei puutu kuin loput.
Hesarista otti silmään uutinen, jonka mukaan Applen oma karttasovellus ei ole kartalla, vaan väittää esimerkiksi Helsingin Kulosaarta ihan toisennimiseksi paikaksi.
Tämmöinen analogisen ajan jäänne kyllä tietää, että kolmionmallinen möykky kartassa kaupungin itäpuolella on Kulosaari, mutta kauempaa tullut tai pelkän sovelluksen varaan jäänyt on eksyksissä. Annoin hengessäni tuhat pistettä kaupungin nimistösuunnittelijalle, joka kommentoi uutisessa, että kaupallisissa kartoissa voi olla mitä tietoa sattuu. Näin se näet näyttää olevan.
Samanmoista on saanut ihmetellä tuon suositun Googlen kartankin kanssa ja myös täällä maaseudulla. Googlen katunäkymäpalvelu on hauskaa hetken ajanvietettä ja ilmakuvat laadukkaita, mutta itse kartta on karttana nätisti sanoen metka: sattumanvaraisen oloisesti valittuja paikannimiä yhtä isolla tekstillä riittää, mutta maasto- tai tiekartan logiikkaan ja tarkkuuteen tottunut repii viimeisetkin hiuksensa.
No, tästä kehkeytyi mielessä aasinsilta kotimaanuutisiin.Nythän on kertoiltu, että maanpuolustushenkinen harrastaminen kiinnostaa entistä useampaa.
Jos tässä jokin kansalaistaito saisi ottaa tuon puuhan myötä tulta, niin miksei sitten kartanlukutaito.
Eräänä päivänä toimituksen kaappia siivotessa tuli oikein nostalginen olo, kun vastaan tuli Helsingin yrityspuhelinluettelo ja sen perässä oli karttasivut. Vanha paperikartta ei ole kaupunkikarttana paras, kun monessa kylässä taitaa rantaviivakin muuttaa muotoaan vuosien saatossa. Joka tapauksessa puhelinluettelon karttojen ja tiekarttojen avulla tuli aikanaan aloitettua lähikaupunkeihin ja tähän työtonttiinkin tutustuminen.
Suunnistamisessa ja tienpätkien mieleenpainamisessa tuolloin oli jotain löytämisen riemua.
Navigaattori kyllä opastaa kääntymään tästä rampista ja tuosta kadunkulmasta, mutta sen varaan jättäytyminen on kuolettavan ikävää ja miksei haitallistakin. Muutaman käännöksen jälkeen sitä on jo jokseenkin pihalla siitä, missä karttaruudussa ollaan ja mihin nokka näyttää. Ovelta ovelle opastusta jotenkin ei osaa kaivata, kun joka paikalle kuitenkin on olemassa osoite.
Vanhanaikaista tämä tämmöinen tietysti on, mutta kun päivätyökin pitkälti perustuu paikallistuntemukseen, tulee kartta-asiaa joskus sympatisoitua.
Ennen muuta veronmaksajana tietysti voi olla mielissään esimerkiksi Maanmittauslaitoksen tai kaupunkien omista kartoista, joiden voittanutta ei ole.
Koiranleukailija voisi sanoa, että sitten ei puutu kuin sellainen kartta, jonka avulla osaa myös karttaa tietyt paikat.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
