Heikkenevät talousnäkymät yhdistettyinä kunta- ja palvelurakenteiden myllerrykseen ovat johtaneet palveluiden kiihtyvään pakenemiseen kyliltä yhä kauemmas keskuksiin. Kolmatta sektoria eli yhdistyksiä ja järjestöjä kaivataan yhä useammin apuun tässä tilanteessa.
Harvaan asutulla maaseudulla kolmas sektori joutuukin usein palvelujen tuottajan rooliin. Vauraammilla eteläisen maaseudun alueilla yhdistyksillä voi olla myös suuri merkitys paikallisten palveluiden kannalta. Tällöin kyse on nimenomaan välittäjänä toimimisesta, yhteisön tarpeiden kartoittamisesta ja työn tekijöiden eli yrittäjien etsimisestä.
Olennaista paikallisen yhteistyön rakentamisessa on asenteisiin vaikuttaminen – puolin ja toisin. Yleisen yrittäjämyönteisen asenteen edistämisellä ja paikallisen palvelutarjonnan hyödyntämisellä on monenlaisia myönteisiä vaikutuksia kylien ja maaseudun hyvinvoinnin kannalta.
Toisaalta myös yrittäjän on syytä huomioida yhteisön arvo. Esimerkiksi hyväkuntoisen kylätien, vetovoimaisen maiseman tai viemäriverkoston takana on usein tuhansia talkootunteja. Kylien asukashankintaprojektit ovat samalla myös asiakashankintaprojekteja. Kylien nettisivuilla on usein esitelty paikallisia yrityksiä.
Yhdistysten ja yritysten paikallisesta yhteistyöstä kylillä on hyviä kokemuksia ja potentiaalia olisi paljon enempäänkin. Lähellä tuotettu ruoka alkaa jo löytyä erilaisten rinkien kautta, mutta esimerkiksi kiinteistöjen uusiokäytössä eri toimijoiden osaamisen yhdistäminen olisi usein paikallaan.
Maaseudulla on monenlaisia kiinteistöjä tyhjillään tai vajaakäytössä: on entisiä kouluja ja kunnantaloja, seurantaloja ja myös yritysten tiloja.
Monet seurakunnatkin miettivät kiinteistömassansa kokoa. Sote-uudistuksen myötä uusia käyttäjiä kaipaavien tilojen valikoima voi täydentyä vaikkapa entisellä terveyskeskuksella.
Parhaimmillaan näistä rakennuksista syntyy monipalvelupisteitä, joissa voi olla sekä yhdistysten järjestämää toimintaa, julkisia palveluja että yrittäjän palveluja. Olennaista on, että tilan käyttösuunnitteluun osallistuu toimijoita laajalla skaalalla.
Syntyy tilakumppanuuksia, jotka yksinkertaisimmillaan voivat tarkoittaa kylätalon keittiön tapauskohtaista vuokrausta pitopalveluyrittäjälle. Toisessa ääripäässä ovat Salon Särkisalokodin ja Perniön entisen kunnantalon kaltaiset ratkaisut, joissa saman katon alta löytyy niin yhdistysten, yritysten kuin kunnallisiakin palveluja.
Maaseudun palveluista puhuminen kääntyy usein voivotteluksi niiden säilyttämisen puolesta. Entäpä jos päätetään, että asiat voi hoitaa toisinkin?
Paikallisesti voidaan tehdä uusia innovatiivisia ratkaisuja, kun yritykset ja yhdistykset miettivät asioita saman pöydän ääressä yhdessä kunnan edustajien kanssa.
Tauno Linkoranta
