Tervepä vaan. Toimituksen lounaissalongin muotiperhon viikkolehahdus tässä nyt.
***
Nuoria aina morkataan, että eivät ne osaa pukeutua, pehmoiseen elämään ovat tottuneet ja omapäisiäkin vielä.
Paitsi että se on kukkua. Esimerkissä sitä vikaa on.
Tämä tuli mieleen perjantaina Upinniemen varuskunnassa valapäivää seuratessa. Sää oli sellainen kuin se ulkoilmatapahtumissa usein on: lunta tulee taivaan täydeltä, mereltä tuulee navakasti ja pakkasta on sitäkin.
Miten sitten pukeutuu näissä oloissa paraatikentän laidalle jälkikasvuaan katsomaan tuleva aikuinen suomalainen, jolle on kerrottu tilaisuuden luonteesta ja säästä etukäteen? Tietysti pikkukenkiin, ohueen takkiin ja homma kruunataan jättämällä pipo ja käsineet kotiin.
No, oli joukossa asiallisiakin asuja. Siistejä, lämpimiä ulkoilupukuja, hyviä pipoja ja päteviä sormikkaita näkyi monia. Pilkkihaalarikaveri tarkeni varmasti., mutta siinä rinnalla se sinisiin sormiinsa puhallellut vajaasti pukeutuneiden omaisten osasto näytti surulliselta.
Ota niistä sitten oppia talvipukeutumiseen.
***
Myös isät kunnostautuivat. Eräs katsoi parhaaksi odottaa lomille pääsevää tuoretta tykkimiestä seisoskelemalla näkyvällä paikalla parkkipaikan liittymässä. Liikennettä ohjannut sotilaspoliisi ohjasi miestä siirtymään sivummalle, pois autotieltä.
Tästähän tietysti syntyi meteli, isän reaktio eteni jalanpolkemisesta suoranaiseen nimittelyyn. Mielestään tärkeitä kun ei komenneta vaikka ne tekisivät mitä pöljää.
Että ota näistä nyt oppia ohjattavana olemiseen.
***
Noin muuten päivä varuskunnassa oli hauskinta hetkeen. Paikat olivat omalta armeija-ajalta hämmästyttävän tuttuja.
Jos armeija onkin 15 vuodessa muuttunut, puitteissa se ei vierailijan silmään näy. Hernekeittoa onneksi ei ole muutettu, ei ulkoisesti eikä muutenkaan. Toisin kuin osa vanhemmista, varusmiehet käyttäytyivät kuin pataljoona herran enkeleitä.
Armeijasta jos mistä pitäisi muuten ottaa oppia monen yleisötilaisuuden järjestäjän; perjantainakin ihmiset oli kutsuttu paikalle aamuseitsemäksi, jotta porukka olisi oikeassa paikassa, kun valaa aletaan aamukymmeneltä vannoa. Sen jälkeen jää aikaa muuhun kivaan.
Massatkin ovat täysin liikuteltavissa, kun jämyjä opastajia, viittoja ja kuulutuksia on riittävästi. Moni saa aikaan 40 hengen kesähäissä tähän verrattuna kaaoksen.
***
Toki koko armeijan tarpeellisuutta joku epäilee ja itäinen naapuri arveluttaa monia, vallankin kun uutisissa juuri kerrottiin Venäjän kehittävän asevoimiaan.
Näiltä osin pelkoa ei taida olla. Olemmehan pörssiyhtiöiden toilailuja seuraamalla oppineet, että käsitteet ”kehittäminen”, ”tehostaminen”, ”ydinosaamisalueeseen keskittyminen” tai mikä lie vision kirkastus tarkoittaa sitä että pillit pannaan pussiin ennen joulua ja ainoa tuotanto sen jälkeen on tämä ex-työntekijöiden kilometritehtailu.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
