Tervepä terve. Toimituksen koillisristeyksen viikkokäännös tehdään tässä seuraavaksi.
***
Yksi lauantai kuluu rattoisasti automessuilla Helsingissä. Kun oma auto on ylioppilasiän ohittanut ja uutuuksia ei ole sillä lailla seurannut, hämmentää messuilla elektroniikan kehitys. Jo kymmenvuotiasta autoa ajava elää eri aikaa kuin uutta luotsaava.
Tietotekniikka on ollut kuorien alla arkea vuosikausia, nyt esimerkiksi kosketusnäytöt ovat tulleet hintaluokkaan katsomatta ohjaamoihinkin. Ruutua naputtamalla ohjataan esimerkiksi lämmitystä. Mikä siinä, jos tökättävä kohta on iso ja yksiselitteinen. Muutamassa autossa tekstiä tuntui olevan paljon. Ehkä kaiken ei pitäisi olla säädettävissä auton ollessa liikkeessä.
Pimeänäköavustimet ovat metka keksintö; perinteisesti varustetta on perusteltu sillä, että tielle ryntäävät hirvet näkyvät paremmin. Toisaalta tulee mieleen, että taajamassa jalankulkijoiden parempi näkyminen ei ole perusteena sen hullumpi.
Tietty tasapäistyminen tulee messuilla väistämättä mieleen; kuskin pukille istuessa vaikutelma on samanlainen, luki ratissa mitä vaan. Ihan kuin tietty rohkeus puuttuisi.
Toisaalta arkinen tarjonta veti; silmämitalla pisimmät jonot olivat Peugeotin ja Skodan uutuusfarmareihin. Eräs pariskunta arvioi, onko eräässä uutuudessa yhtä iso tavarasäiliö kuin pojan autossa. Mainoskuvat ja tarpeet ovat joskus kaukana toisistaan.
Hybridit eivät vaikuttaneet kiinnostavan ketään. Yllättäen eivät myöskään järkipelien järkipelit eli hiukan krouvit pienten pakettiautojen kuoriin tehdyt henkilöautot, jotka sentään ovat rättisitikan henkisiä perillisiä. Mieleen tulee, että liikkeellä ollaan varovaisten unelmien kanssa; että jos ei nyt kuitenkaan kaikkein järkevintä. Varsinaisesti ostohousut vedettäneen jalkaan viiden vuoden päästä, kun tämän vuoden messuautot ovat vaihtoautorivissä.
Mainiota ironiaa on siinä, että yksityisautouutuuksia pääsee kätevimmin katsomaan julkisilla kulkuneuvoilla.
***
Heip.
aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi
