– Mitä helkkari, mitä toi ny tarkotta?
Unski ja Kerttu oliva omeni kokkomas ja he oliva ihmesäs, ku Niku ja Armi pyyhälsivä ohitte iso mersun kans. Niku tyyräs totisena, mut Armi nauroi naama levjänäs.
–Jos heitil o auto huallos ja ova saane sijasauto, Kerttu ehrot.
–Ei mikkä firma an tommost sijasautoks, se o varma, väit Unski.
He jäivä siält omenpuu alt kurkkama naapuri päi.
–Nyy he viävä kauppakassi sisäl ja nyy he tuleva takas auto, taitava tulla meil näyttämä, voi jeekala senttä.
Koht he ajoivakki pihal ja Armi naama loist ku Naantali aurink.
–Sää oleski pistäny ranttaliks , Unski sanos Nikul. Sijotik sää viimese markkas toho rohjo?
–No mää tota funterasi …….
Ei hää keriny mittä sanoma, ku Armi rupes kailottama, et mää sanosi Nikul, et määki tahron viäl täs elämäs istu mersun kyytis. Mihe meekki raha säästetä, ku ei ol omi lapsika.
Sit Nikuki sai suuvuaro. Kyl se asja niinki o. Nuarest pojast saakka on piänel palkal eletty ja vero maksettu joka pennist. Jotta o ain koitettu pistä hiuka sivu vanhure varal, kosk se vanhuus sit mahta olla. Nykysi o vallal simmone käsitys, et mee olla jotta rikolissi, ku o oma tupa ja auto ja jotta säästös. Et mee olla rohmuttu kaik ittelän ja nyy tarttis lahjotta ja testamentata kaik pois. Yhthyvi mee olsis voittu pistä kaik tili siljäks, nii ettei ny olsis mittä, mut mee eletti siivoste ja nuukaste ja ollan saattu jottan kokko. Sitä mä vaa peljästysin, ku juur sillon ku mää tää auton osti, nii ratios sanotti, et Varsinais-Suames tehrän suuretsintä rahanpesu ja pimjärahan peräs, et eisunka ne ny vaa meil tul.
Unski rupes naurama, mitä sää olsis sanonu, ku oven taka olsis ollu kommanropipone miäs konetuliassen kans tiukkamas, et mistä rahat auton ostoon, onko pestyjä rahoja ja muita pimeitä hommia.
–Mitäs mää muut olsin voinu sano, ku et muija pakot, kuulustelkka sitä.
–Ja sit sult ols löytyny sänkyalt kenkäloorast muutama miljona siisteis nipuis.
–Ei meil oikke sänkyal niit passa säilyttä, ku se kat, vaik se o jo vanhaki, nii pakka ain siäl jottan kohnima. Kyl se hiuka harmitasis, jos hää olsis vaik pariki miljona repiny ja nalluttanu kappaliks. Mut sitä mää ihmetteli, ku se Metverev tul juur sillo Suame, olik ne häne rahojas, ku siält saarest löyretti, tulik hää niit Sipilät perimä. Vai olik siäl ite Putin asjal ja hää lähet piänemä viskali töihi. Se vaa näkys, ettei Metverevil ol näyttelijä lahjoi, ku hää tek sitä tekonauru, tee olet kaik vainoharhassi, hah hah. Hää ol kiukkune ku ampiaine eikä kukka muu nauranu.
Sipilä ol taas tekorauhaline, joo ei tässä mitään, ihan rauhallisessa mielessä on neuvoteltu, kumpi ja kampi tappelivat eikun mitä minun pitikään sanomani, niin että ystävällisessä hengessä kaikki sujui, että sillä lailla, ottia tuota.
Unski ol koht juanes mukan:
–Juu kato Metverev tul sanoma Sipiläl, et eik sää saa sakiles komento, kyllä meillä saadaan, kaikki hankalat tyypit pannaan kalterien taakse. Ota meiltä oppia, äläkä sössötä .
–Jos mailma asja on kunnos, nii sit lähretä kirkol kaffel, sanos Armi .
–Kerttu peljästys, mee ollan tämmösis tyärytkyis, ei mee kehrat noi hiano auton kyyttin tulla.
–Siin ei kauan nokka tuhis, ku tee vaatten vaihrat, hopi hopi.
– Sää oles uure jaku ja kenkäkki ostanu ja kaik sama färise ku autoki.
–Juu-u, kaik on nyt sävy sävyyn. Täs autos on paljo kaikelaissi hianouksi, on hiarova penkikki.
– Ku ihmist hiarota, nii siin pakka menemä silmä kiine, eik se ol ajoaika hiuka riskaapel asja, Kerttu nauroi.
–Täs o niinpal kaikelaissi ihmelissi toimintoi, etten mää tul ikä niist käyttämä pualiaka, juttel Niku. Mul auto o auto eikä mikkä elämyskeskus.
–Meijä Ramona ei tykäny täst, hää vissi viarast tää haju. Mee meinatti mennä hänen kansas ajelul, mut hää tul iha hulluks.Hänel ol silmä ympyrkäise ku pöllöl ja hää mourus kauhjal äänel ja ku hää sit sysäs viäl kynne ulos, nii mää peljästysi, et hää kraappi kaik kappaliks. Meiti ol pakko viärä häne pikasest koti.
–Juu ei kissa ja koira mittä fiineyren pääl ymmär. Jos isänt heittä hikise ja likase tyäpuseros permonol, nii koir on koht sen pääl makkamas ja on oikken tyytyväive. Hiano peti ja taki ja muu tavara ova ihmissi varte, ei kissa ja koira niit kaippa.
Ku hee tuliva kaffepaika pihal, nii toise menivä sisäl, mut Armi jäi auto overakko norkoilema, et eik ny yhtän tuttu tai eres pualtuttu ol missä näkyvis. Kaik on ku kualleitten kaupunkis. Joka kauppareissul saa jatkuvast morjensta ja kyssy, et kummottis tee olet voinu, mut nyy ei ol kettä missä. Yks rollattormuija mennä könttyröis ohitte, eikä eres vilkassu Armit päite.
Hää paiskas auto oven kiine ja mutis hiljaksi, men men vaa, ei sää kumminka olsis mittä auton pääl ymmärtäny.
Mantar
