Heipähän hei.
Toimituksen lounaisen käytävänpään syyskalastusosaston viikkolakana viikataan tähän nyt juuri.
Käydäänhän toimeen.
***
Tietty tämä elokuun loppupuoli on elämänkatsomuksien löytämisen aikaa ja jopa käsityksiä maailman synnystä alkaa pyöritellä.
Seurasin puolivahingossa televisiosta ohjelmaa, jossa esiteltiin Big brother- ohjelmaan pyrkiviä. Monenmoista ipanaa siinä oli ja useimmilla heistä eli haave siitä, että jos julkisuuteen pääsisi.
Eipä siinä mitään. Tietysti julkisuushingun taustalla keskimäärin ei ole muuta kuin vinoutunut käsitys omasta tärkeydestä. Vaan jos hinku on, niin pitäisikö saman tien nykäistä luulot pois ja alkaa kohdella näitä yrittäjiä kuten pintajulkkiksia yleensäkin. Suomeksi sanottaisiin, että saa lyödä kuin mätää kukkoa. Joko loppuisi tunku framille.
Mitä maailman synty-asiaan tulee, niin ehdokkaita seuratessa sitä vaan alkoi miettiä että evoluutioteorian kannattajat saattavat sittenkin olla väärässä.
***
Tietysti siinä on jotain metkaa, että tekele herättää tv-sivujen kolumnistit halki maan. Väljästi tulkiten voi miettiä onko se edes televisio-ohjelmaa.
Surullisenhauskoilla komedioillaan kansan ruudun ääreen haalinut Neil Hardwick mietti tätä laatuohjelman käsitettä kirjassaan Hullun lailla.
Hardwickin mukaan laatuohjelma ei automaattisesti ole hienoa ja vakavaa mutta kevyempäänkin pitäisi tekijöiden käyttää taitojaan; suunnitella, kirjoittaa, harjoitella ja muutenkin valmistella ohjelmaa. Lisäksi ohjelmissa pitäisi olla joku idea, jonka vuoksi ne on yleisölle päätetty tehdä.
”Ajatukseni lähtee siitä, että miljoonien televisiota katsovien ihmisten joukossa esiintyy tunnistettavia elämänmuotoja joihin on ainakin teoriassa mahdollista saada yhteys. En tarkkaan muista, milloin televisiossa alettiin puhua katsojille kuin heidän ymmärryksessään olisi jotain vikaa, kuin he olisivat pikkulapsia, seniilejä tai vähä-älyisiä”, kirjoittaa Hardwick.
Pettymyshän Big brother oli jo aikanaan alkaessaan. Ennakkotietojen perusteella olin olettanut, että kyseessä on lähes tieteellinen, jopa Ylelle kelpaava ohjelma, jossa tutkitaan suljetun tilan vaikutuksia ihmisiin.
Huoneistontäysi oikkuilevia ikäteinejä sohvilla lojumassa ei ihan täytä vaatimuksia.
Toisaalta toosanhan saa kiinni ja aina paranisi, jos tekele pysyisi siellä. Jostain syystä asukkaiden toilaukset halutaan kuitenkin nostaa juorujulkaisujen kautta puheenaiheiksi.
Outoa. Oma elämä on hyvin keskivertoa: loppuvia rahoja, pientä selkäkremppaa, horteisia aamuja ja hajoavia kodinkoneita. Silti menee kaiketi hyvin, jos puheenaiheeksi ei tarvitse talollista siideripullon nähdessään kirkumaan alkavia lieveilmiöitä.
Säästyyhän sitä tietty vaikeampien aiheiden käsittelyltä, jos mokoma jollekulle riittää.
***
Onhan mukana toki ammatillistakin ihmettelyä. Lehti-ihmisiä patistetaan miettimään uusia vinkkeleitä, tiivistämään ja näkemään vaivaa. Yritystä ei ole puuttunut ja tuloskin on sen mukainen; rimanalituksia ei kevyissäkään jutuissa sanoma- ja aikakauslehdissä juuri näe, enkä nyt puhu Seiskasta.
Sikäli pistää ihmettelemään, miten yhdessä joukkotiedotusvälineessä ei sitten ole väliä millä väli kymmenestä yhteentoista täytetään.
***
Onneksi meillä on nämä kunnalliset peruspalvelut. Kotimaista kirjastolaitosta ei voi paljoa liikaa kehua, ja kun on näitä eri kirjastojen yhteisiä kortteja, niin kiinni pääsee jokseenkin rajattomaan tiedon ja viihteen määrään.
Omassa lompakossa on viisi korttia, joilla pääsee lainaamaan pikaisesti laskien neljäänkymmeneen kirjastoon.
Yksin Salossa on saman kortin takana kymmenen laitosta, Turussa 13, Raaseporin alueen kortilla pääsee kuuteen kirjastoon ja Hämeenlinnan kortilla käytävissä olevia kirjastoja on kahdeksan. Päälle tulevat vielä Kemiönsaaren kolme mainiota kirjastoa.
Tällä tietty voi ohittaa telkkarista paljon muutakin kuin Big brotherin.
***
Sellainenkin ruoka kuin hapansilakka oli aiheena eräässä lehdessä. Tämä on vielä itseltä kokeilematta, jotenkin on aina jäänyt eikä kielto tuoda purkillista kotiin asti ainakaan helpota testin suorittamista.
Olipa kumminkin järjestetty Helsingissä tilaisuus, jolla jutun mukaan oli pyritty hankkimaan hapansilakalle lisää näkyvyyttä.
Eikä se mitään, vaikka tavoitteeseen ei olisi päästykään.
Sikäli kun mitään ymmärrän, herkun luo kyllä löytää vaikkei suoraa näköyhteyttä olisikaan.
***
Heip.
