Skip to main content

Naapurin nikkarit

Heipähän hei.
Toimituksen lounaissiiven asiainharkintaosaston viikottaismatto kudotaan tähän alle nyt juuri.
***
Sellainenkin kirja on pukattu markkinoille kuin Mökkihulluus.   Opuksen luvataan vastaavan siihenkin kysymykseen, että  mihin perustuu mökin viehätys.   

Teokseen piti luoda heti silmäys, että onko keksitty järkevän kuuloiset verukkeet jatkuvalle mielenhingulle loikata paattiin ja karauttaa saareen. Paluusta lapsuuden  juurille ei kirjan mukaan mökkeilyssä ole nykyään kyse, vaan siitä että mökille luodaan ihan toinen todellisuus. 

Näihin päiviin asti varmasti onkin ollut niin sikälikin, että arkitodellisuus on niin  piripinnassa ärsykettä.   On tuhatteräistä superpartakonetta ja kännykän värikuorta ja tositeeveeäänestystä ja kaikesta bonusta kanta-asiakkaille.  Valtaosa  jaossa olevasta informaatiosta on täysin turhaa, mutta kapasiteettia olennaisen tiedon blokkaamiseen vähemmän tärkeästä menee joka tapauksessa.  
Mökeillä sitä vastoin on  perinteisesti  riittänyt  puuhommaa ja vedenkantoa, työtä sen eteen että ihmisen perusperustarpeet tulisivat täytetyiksi: tuvassa lämpöä ja juoma- ja pesuvettä.  Monelle on riittänyt sen perään  ohjelmaksi pari tuntia pilkillä, löylyt ja hetki dekkaria.

Vaan antaahan katsoa vaikka  20 vuoden päästä.  Vapaa-ajanasunnot ovat koko ajan entistä enemmän kotien kaltaisia. Taloteknisiä  eroja ei kohta ole, mitä nyt harvan mökki on kaupunkitalon tavoin rakennettu naapurin pihalle.  
Onko se sitten toiselle paikkakunnalle pääseminen ja ne kulttuurierot, mitkä tekevät jatkossa sen toisen todellisuuden. Ehkäpä.  Kirjan mukaan jo mökkimatka on monelle sellainen, mitä siirtymäriitiksikin voidaan sanoa.  

Jossain kirjan tulevassa painoksessa vaikka voisi olla lisäluku mökkimatkojen kehittymisestä. Että ollaanko sitä valmiita ajamaan entistä pidempiä reissuja, varmasti eri kulttuuriin kuin missä arki soljuu .
***
Näitä tällaisia heimoerojahan on.  Metka lopputulos syntyy, kun summataan suomenruotsalainen mutkaton tapa hoitaa asioita ja sitten pohjalaista yrittäjyyshenkeä.

Uutisissa kerrottiin veneveistämöiden kuulumisista Pietarsaaren suunnalla.  Siellä huippupurjeveneitä tekevät käytännössä naapureina Baltic Yachts ja Nautor.  Jälkimmäisellä ei ole parhaillaan liikaa töitä, Balticilla taas yli oman tarpeen.

Balticilla  logiikka pelasi: sieltä otettiin puhelu naapuriin  ja pyydettiin jouten olleita äijiä lainaksi hommiin omaan halliinsa ruuhkaa purkamaan.   Siinä väistyivät  lomautusuhat ja  samalla saadaan jo tilatut veneet ajoissa ostajilleen.   

Lienee niin, että pelissä on jo  ylpeys oman kaupungin ja maakunnan, ei vain oman firman osaamisesta.

Että sama se, onko lainamiesten tekemää, kunhan on pohjalaistekoa, hyvää ja ajoissa valmiina.   Joku olisi voinut luulla, että kaksi noinkin erikoistunutta firmaa kelpailee huomattavasti verisemminkin. Hyvä näin.
***
Sellainenkin tiedote tuli hiljan, jonka mukaan ruokapakkausten avaaminen tuskastuttaa miehiä.

Minulta ei kysytty mutta vaikka olisikin, tutkimustulos olisi ollut sama. 

Joltisellakin kaiholla muistelee tiskillä paperiin käärittyjä juustoja tai leikkeleitä, jos vaihtoehtona on joku nykyisistä helposti avattavista pakkauksista.  Märillä käsillä avaaminen on toivotonta, samoin on laita nakkisormisen, reumaattisen, heikkovoimaisen tai kärsimättömän kohdalla.   Paineilmavasara tai laikkaleikkuri auttaa hiukan.

Toisaalta, miksipä osan paketeista pitäisi helposti avattavia olla. Jotain jauhelihaa ei missään tapauksessa muutenkaan säilötä myyntirasiassa sen jälkeen, kun paketti kerran on avattu ja näin on se ja sama, millä keinoin muovi halki räjäytetään.  

Jos kerran tuotekehittelyinto tässä kohtaa loppuu aina kesken, pitäisikö suosiolla pakata jatkossa kaikki samanlaisiin väkivalloin avattaviin  toosiin. Aukaistaan puukolla sitten kaikki.  Tuotteet voisi siirtää jääkaappiin kannelliseen,  aina uudelleen käytettävään muovirasiaan vaikka ja myyntipaketin saisi heittää suosiolla menemään.

Ei siinä, että tämä tekisi yhtään mukavampaa siitä muovirasian pois paiskaamisesta.
***
Ja sitten noita Euroopan raha-asioita.  Jo sitä on ilakoitu, että mitäpä halutaan Irlannilta vakuiksi jos kerta raha-apua sinne päin lähetetään.

Jaa- a. Muutaman vuoden takaiselta reissulta muistuu mieleen jumalainen lammaspata ja joku muu olut kuin se viston makuinen Guinness.
Laivallista lampaita vartoessa pitää kiittää siitä, ettei Ruotsi kuulu rahaliittoon.   Konttitolkulla falukorvia ja Prippsiä ei vaikuta vastikkeena ollenkaan yhtä lupaavalta.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
Jaa artikkeli:
ASDF