Tervepä terve. Toimituksen koillispöntön viikkopuhe pidetään tässä seuraavaksi.
***
Isommat kaupat ovat olleet muutaman viikon ajan pidempään auki viikonloppuisin. Asiaa toivottavasti tilastoidaan; kiinnostaisi tietää, ovatko viikonlopun illat hyvää kauppa-aikaa. Silmämitalla arvioiden lauantai-ilta ei ole jättimarketeissa suorastaan ruuhkainen.
Paljon on puhuttu siitä, miten työelämä on muuttunut. Entistä harvemmassa ovat esimerkiksi viisipäiväistä työviikkoa tekevät. Ilta- ja yövuoroja tietysti on ollut tietyillä aloilla aina. Varmasti tämä on ollut yksi peruste, kun aukioloja on rukattu.
Puolihiljaisessa marketissa lauantaina sikisi lohdullinen ajatus siitä, että ehkä lauantai on sittenkin viimeinen häivä monen kaipaamasta yhtenäiskulttuurista.
Mietitäänpä; kaikesta huolimatta iso osa ihmisistä edelleen käy vanhanaikaisesti töissä viitenä päivänä viikossa aamusta iltaan, ja lauantain alkuilta on monelle viikon paras kohta; saa rojahtaa saunapuhtaana sohvalle, eikä hetkeen tarvitse tehdä mitään. Se on myös se tilanne, josta ei enää yhden maitopurkin takia lähdetä kauppaan ihan pienellä uhkailulla.
***
Työelämän murroksesta puhuttaessa on vatvottu sitäkin, mikä olisi oikea aika siirtyä eläkkeelle. Valtion viroista kuten Finnairin koneen puikoista tai upseerinpuuhista on tunnetusti lähdetty nuorina.
Muualla on toisin; Yhdysvaltojenkin presidenttikisan ehdokkaista osa on seitsemänkympin korvilla.
Ikäkriisistä kärsiviä tämä rohkaiskoon; noinkin näkyvässä hommassa ei tarvitse olla yläikärajaa.
Toisaalta virka sopinee myös höppänöille; presidentillä kuitenkin on neuvonantajaa ja puheenkirjoittajaa, jotka kertovat auliisti, mikä olisi nyt viisasta. Kravatinvalintaa myöten kaikki tehdään valmiiksi, hyvä jos itse saa aamiaismunia paistaa.
Kamala työ sekin, jos asiaa niin ajattelee.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
