Oksille ja risuille on paikkansa

Kiitos Omakotiyhdistykselle aktiivisuudesta lehden viime numerossa koskien Somerikon maatuvan jätteen läjitysalueen sulkemista. Sain itse tiedon alueen sulkemisesta sulkemispäivän iltana tämän lehden päätoimittajalta. Kävin seuraavana aamuna paikalla toteamassa tapahtuneen. Otin ensin yhteyttä ympäristötoimenjohtaja Pirkko Parankoon, joka tunsi asian, mutta jolla ei ollut kantaa sulkemiseen. Seuraavaksi keskustelin katumestari Kari Raidan kanssa, joka vastasi alueen teknisestä sulkemisesta, ja joka ymmärsi huolemme. Kolmannelta henkilöltä, yhdyskuntateknisten palvelujen johtaja Petri Virtaselta, sain vastauksen syyksi sulkemiselle: Välitön syy oli alueen asukkaiden valitus sinne tuodun sinne kuulumattoman jätteen aiheuttamista haitoista. Perimmäinen syy oli alueelta puuttuva ympäristölupa. Oma ehdotukseni Virtaselle oli, että alue voitaisiin pitää tämän syksyn ajan valvotusti auki esim. yhden päivän viikossa. Tähän kaupungilla hänen mukaansa ei ole resursseja eikä varoja!!??. Perustelunani oli, että alue mahtavassa kalliomaisemassa tulisi maisemoida, jolloin siellä tarvitaan materiaalia maisemointiin. Ei liene alueen asukkaidenkaan edun mukaista pölyävä, tasainen hiekkakenttä.
Ongelmana ei niinkään ole jätteen vastaanotto, vaan siitä tiedotus. Lähialueella toimii kaksi jätehuoltoyritystä, Rouskis ja H.Koskinen oy, jotka ottavat vastaan maksutta oksia ja risuja, eli haketettavaa ainesta, sekä kohtuullista korvausta vastaan haravointijätettä. Mahdollisuus jätteen viemiseen on yht. kolmena viikonpäivänä. Sen sijaan tiedotus oli puutteellista. Kaupunki ei ennakkoon tiedottanut Somerikon sulkemisesta ja korvaavasta mahdollisuudesta, kuin vasta viime kaupunkitiedotteessa. Tulevaisuudessa em. jätteen hoito tullee vielä paranemaan. Lupajan Murske on jättänyt ympäristölupahakemuksen, joka liittyy myös em. jätteen käsittelyyn. Keskusteluissani yrityksen kanssa on tarkentunut ajatus toimintamalliksi: kaivuumassat vastaanotetaan louhosten maisemoimiseen. ”Kierrätyspuiston” ideana on vastaanottaa haravointijäte kompostoitavaksi ja edelleen myytäväksi, sekä risut, oksat ja kannot haketettavaksi ja uudelleen käytettäväksi. Ennen toiminnan käynnistymistä etsitään mahdollisimman tehokkaat ja joustavat mallit kierrätysjätteen vastaanottoon.
Koska meillä on ym. kaltaiset mahdollisuudet ko. jätteen vastaanottoon, ei ole helppoa kuvitella, että kaupunki olisi valmis luomaan Somerikon kaltaista valvomatonta vastaanottoa entisestään kiristyvän jätehuolto- ja ympäristölain puitteissa. Valitettavaa on, että kaikki eivät ole vastuullisia tämän tyyppisissä asioissa, ja kuten tiedämme, vanhat jääkaapit ja liedet pilaavat valvomattoman alueen mahdollisuuden.
Oma positiivinen kokemukseni tältä syksyltä on molempien jätehuoltoyritysten palvelujen käyttäminen yhteensä kuuden peräkärrykuormallisen verran.
Perniöntien aluetoimikunta tulee jatkossakin toimimaan mahdollisimman käytännöllisten toimintatapojen löytämiseksi alueen asukkaille.