Marraskuusta lähtien on eri puolilla Perniötä nähty ihmisiä pelkäämättömiä metsokukkoja. Havaintoja on kertynyt ainakin asemaseudulta ja Tuohitusta. Kysymyksessä on todennäköisesti vähintään kaksi eri lintua.
Pihoille ja asutuksen keskelle tulevat metsokukot ovat tähän vuodeaikaan yleensä hyvin rauhallisia. Niiden pääravintona talvisikaan ovat männyn neulaset. Metsokukko saattaa päivän aikana syödä hyvinkin 400 grammaa männynneulasia. Toisinaan metsot syövät myös katajan neulasia. Pihoilla liikkuvat, kesyt metsot syövät varsin usein esimerkiksi ruusunmarjoja. Toisinaan ne nyppivät herukkapensaiden vuosikasvaimia.
Lähes kesyjä metsoja nähdään useita joka vuosi. Myös lähes ihmistä piittaamattomia koppeloita, naarasmetsoja on toisinaan nähty. Metsot päästävät usein ihmisen kahden tai kolmen metrin päähän ja vasta sitten ne lentävät kauemmas.
1960 -luvulta lähtien on ilmoitettu havaintoja myös hyvin poikkeuksellisesti käyttäytyvistä, vihaisista ukkometsoista. Keväisin ne ovat hyökänneet ihmisten ja jopa autojen kimppuun. Metsot levittelevät siipiään ja napsuttelevat nokkaansa. Minulla on yksi muistiin jäänyt kokemus vuodelta 1988. Kuvatessani ihmistä piittaamatonta kukkoa se vihastui ja lensi minua kohti. Käännyin ja juoksin poispäin – metso riippui koko ajan takapuolessani ja räpytteli siipiään. Tukeva nokka lävisti helposti farmarihousut ja ihoon jäi syvä, verestävä nokan kuva. Syy välikohtaukseen oli minun, ei metson.
Ystäväni oli 1960 -luvun loppupuolella korjaamassa talon kattoa. Vasaran naputus ärsytti lähellä liikkuvaa metsoa. Se lensi katolle ja ryhtyi soitimeen vasaran iskujen tahdissa.
Metsojen käyttäytymisen häiriön syynä pidetään yleisesti vanhojen metsien pirstoutumista. Keväinen ryhmäsoidin tarvitsee toteutuakseen useita neliökilometrejä metsolle kelpaavaa, varttunutta metsää. Tappelu ja parittelukumppanien puute voi turhauttaa kukot, jotka ryhtyvät oikean vastustajan puutteessa uhittelemaan jopa ihmiselle.
Eero Ketola
