Noin 1200 pakinaa on tältä palstalta luettu. Ne eivät ole loppumassa, mutta kummallisina aikoina pitää valita tyylilaji taiten tai ainakin jättää pois alkuirvailut.
Kuten nyt. Tai sitten ei; lieneekö montaa asiaa, jotka olisivat työllistäneet satiirikkoja ja pilapiirtäjiä enemmän kuin sotaa lietsovat hirmuhallitsijat.
Jatkuvastihan jossain soditaan, yleensä vain tästä katsoen kaukana ja siksi asia on monelle etäinen. Nyrjähtänyt nilkka naapurissa voi olla isompi murhe kuin kansanmurha päiväntasaajan tuolla puolen.
Nyt kriisi on lähellä: toimituksen kulmalta laskien Ukrainaan ei ole juuri pidempi matka kuin kauimmaiseen kolkkaan oman maan rajojen sisällä.
Jotain tilanteesta kertoo se, miten viimeisimmät sotauutiset on sijoiteltu lehdissä: hyvin paljon asiaa aiheesta on taitettu lehden alkupäähän, kotimaansivuille. Sota on jos ei porstuassa niin ainakin kotipihalla, siinä trampoliinin ja pyykkinarun välissä. Siksi se on aihe paikallisestikin.
***
Vuonna 1979 syntyneen mielestä lapsuuden vuosina telkkarissa oli paljon sotaa ja paljon kuvaa idästä. Tuskin sentään, mutta lapsen mielessä ovat voineet mennä jutut yhdeksi mylläkäksi. Ehkä vuonna 1986 räjähtänyt Tšernobylin voimalakin näytti ruudussa sotauutiselta; betonia ja maastopukuja riitti. Samoin kuvissa Kiinan vuoden 1989 mielenosoituksista tai samana vuonna Berliinin muurilta.
Se, mitä näistä kotona puhuttiin, on kyllä unohtunut.
Ehkä viime lauantai opetti jotain siitä mitä tai millä mielin.
Ystävä oli kylässä, tunnelma hetkellisesti lauantaisen iloinen ja televisio auki UMK-lähetystä odotellessa. Sitä ennen tulivat puoli yhdeksän uutiset, jotka pidettiin tietysti päällä.
Kun kuvaa Kiovasta ja Puolan rajalta pakolaisten jonosta oli tullut parin minuutin ajan, oli sohvalla hyvin hiljaista.
***
Vaikka sota päättyisi tähän päivään, on Ukrainassa jälleenrakennettavaa pitkäksi aikaa. Monenlaista kolehtia kerätään jo nyt. Kaikki on tarpeen mutta tuskin tarpeeksi.
Kolmen vuosikymmenen takaa muistuu mieleen Neuvostoliiton romahdus ja se, miten sen jälkeen kerättiin apua niinkin lähelle kuin Viroon. Ystävyyskaupunki Elvaan kuljetettiin tästäkin useampi lasti tavaraa.
***
Alussa mainitut satiirikot ovat saaneet ainesta mutta itänaapurin päämiestä ovat arvioineet muutkin tavalla, jota ei ehkä olisi uskonut näkevänsä. Maakuntalehti käytti pääuutissivullaan sanaa hullu.
Kun tästä on selvitty, ei kukaan voi sanoa etteikö nykyään saisi mitään sanoa.
Vielä kuulee sitäkin, että EU:sta pitäisi päästä eroon. Sillekin mielipiteelle on vapautensa, mutta tälläkään hetkellä en olisi mieluummin yhteisön ulkopuolella.
Omanlaisensa uteliaisuus tästä herää: sitä huomaa tietävänsä Ukrainasta häviävän vähän, Venäjästä edes jotain. Venäjän kansalaisten syyksi ei käynnissä olevaa kriisiä ole syytä eikä halua laittaa.
Olen joskus miettinyt, että jättiläisvaltio on omanlaisensa rinnakkaistodellisuus, omalla tavallaan kiehtova.
Surullisinta on, että sotaa ei käydä rinnakkaisessa vaan tässä todellisuudessa.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
