Tervepä terve. Toimituksen lounaissaarnatuolin viikkoliturgia luetaan tässä ja nyt.
***
Kiusa se on pienikin kiusa, kuten kevätnuha joka iski lounaiskulmaan alkuviikosta.
Sen siitä tietysti saa, kun käy koripalloturnauksessa kuten tuli viikonloppuna tehtyä.
Koripallokentän laidalla jos missä pisaratartunnan voi saada – siksi lujasti muutama valmentaja huusi ohjeita tai muuta omilleen.
Ei saisi sillä tavalla lapsille melskata. Käy kunnon päälle muillekin.
***
Ja varuskunta-asia puhuttaa. Joitain ärsyttää halu säästää Uudenmaan prikaati Dragsvikissä.
Asiasta on tietysti sanottu kaikki olennainen jo, kun Raaseporin kaupunki vetosi varuskunnan puolesta.
Kaupungin pumaskassa todettiin näet, että tässä on toimiva joukko-osasto joka pelaa kustannustehokkaasti ja vastaa vuosikymmenien kokemuksella ruotsinkielisten varusmieskoulutuksesta, kun sekin on tehtävä. Mitähän osaa tässä nyt on vaikea ymmärtää ummikkosuomalaistenkaan. Kai tämä ennemmin säästetään kuin joku lahovikainen rahasyöppö kaukana kaikesta. Dragsvik on sitä paitsi kaukana kaikesta sekin, ainakin jostain Kokkolan takaa tulevien pohjalaisalokkaiden mielestä.
Muuten on amatöörin mahdoton ymmärtää, onko varuskunnan sijainnilla väliä jos kapina alkaa, niin kuin jotkut väittävät. Varuskunnista käsin ei kuitenkaan sodita, ne ovat koulutuspaikkoja ja roinavarastoja. Jos ja kun kriisi ylipäätään edellyttäisi samanlaista liikekannallepanoa kuin joskus reilut 70 vuotta sitten, niin täällähän ne joka tapauksessa olisivat lähtijät eli reserviläiset, mitä suurimmassa määrin Tampereen eteläpuolella jo nyt.
Junailuksi menisi, paitsi jos on kiskoilla lehtiä tai lunta tai sataa vettä, niin sitten korvaavat yhteydet linja-autoilla.
***
Harmi, että karppaaminen on jäänyt pois arjen puheenaiheiden kärkikymmeniköstä.
Sillä jos millä on lähihistoriallista ulottuvuutta, enkä puhu luolamiehistä.
Minulla alkaa olla aika kattava kokoelma pakinoitsija Erkki-Mikaelin kirjoja. Viimeisin täydennys hyllyyn tarttui mukaan kirjaston poistohyllystä, ja sen eräässä tarinassa Erkki-Mikaelin vakiohahmo Samuel Väsy kyllästyy liikakiloihinsa.
Kohta mahtuukin housunkauluksen ja mahan välin kämmen, kohta toinen ja Väsy saa paljastaa perheelle salaisen menetelmänsä: paljon lenkkeilyä, ei perunaa eikä leipää.
Kas vaan, ei olla kovin kaukana karppauksesta, ja juttu sentään on tehty joskus 60-luvulla.
Lopputulos tietysti on tyly, syynä housujen väljistymiseen ei ole laihtuminen vaan pöksyjen takasauman repeäminen kuten rouva Väsy jutun lopulla huomauttaa.
Että sietää nyt kuitenkin katsoa dieettiläisten persauksensa sillä silmällä.
Muuta opiksi otettavaa jutussa ei ole, Väsyn perheen pää vetelee kultaisen 60-luvun tapaan monessa kertomuksessa tupakkia sisällä aika surutta.
***
Sellaistakin jutellaan, että nuorisomuoti on johtanut pään alueen kirurgisten toimenpiteiden yleistymiseen.
Ihan tosi. Monella kuulemma on hattu päässä sisällä.
***
Heip.
aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi
