Nyt se sitten on ovella, joulu nimittäin. Vaikka joulun perinteet eivät erityisemmin kiinnostaisi, juhlaa on vaikea juosta pakoon. Joululaulut, koristelut, kalenterit, lahjavinkit ja ruoat tunkevat aisteihin jo viikkoja ennen 24. päivää.
Ehkä juuri pimeys on se, mikä saa joulunajan ja sen odotuksen tuntumaan niin taianomaiselta. Kun pimeyteen laittaa muutaman kynttelikön ja värikkään jouluvalon palamaan, niin alkaa jo tuntua paljon inhimillisemmältä. Jos joulua ei olisi, niin miten ihmiset jaksaisivat elää talvipäivänseisauksen yli? Talviunta nukkumalla varmaan, eivät aktiivisina toimijoina. Joulu lataa meidän patterimme odotuksella, ja jaksamme taas.
Mutta vastaako joulun todellisuus meidän odotuksiamme? Toivottelemme joulurauhaa, vaikka juoksemme kaupoissa hankkimassa syötävää koko suvulle. Osa lahjoistakin on vielä hankkimatta, joulutortut paistamatta, ja kinkku… pahus, taisi unohtua kokonaan.
Sitten pitäisi käydä katsomassa mummoja, vaareja, tätejä ja setiä, jotka asuvat toisella puolella Suomea.
Ja viettää aikaa yhdessä rauhallisessa joulutunnelmassa.
Miten ihmeessä tämän kaiken ehtii kolmessa päivässä? Ei millään, sillä vietämme tänä vuonna tynkäjoulua. Joulupäivien sijoittuminen viikonloppuun pitää huolen siitä. Maanantaina työväki saapuu taas sorvin ääreen. Koululaiset sen sijaan porskuttavat ennätyspitkää joululomaa. Pulpettiin palataan vasta tammikuun kymmenentenä.
Lapset saavat iloita joulusta rauhassa ja rentoutuen. Muistan, kuinka hassua leikkiä leikimme lapsena ystäväni kanssa jo marraskuun puolella. Tarvikkeina olivat kasa sanomalehtiä ja teippiä. Toinen sulkeutui komeroon paketoimaan leluja sanomalehteen ja toinen odotti, että pääsisi avaamaan paketit. Sitten vaihdettiin osia. Tunnelma oli juhlallinen, vaikka puitteet olivat arkiset.
Minulla ei ole sisaruksia, joten jouluaattona se olin minä, joka avasi paljon paketteja. Muistan, että se pakettien avaamisen hetki oli se kaikista jännittävin. Kun paketit oli avattu, tunsin pettymystä. En siksi, että lahjat olisivat olleet huonoja, vaan siksi, että en päässyt enää avaamaan paketteja.
Lahjan sisältö ei lapsillekaan ole niin tärkeää, vaan se, että on jotain yllätystä. Kemiönsaaren kirjastojen idea on loistava. Se on paketoinut jo parin viikon ajan joulupaperiin kirjoja, jotka asiakkaat ovat valinneet ystäviensä luettaviksi. Lahjan ei tarvitse olla uusi eikä edes kallis.
Lahjojen ostamattomuus ja joulukorttien kirjoittamatta jättäminen on sekin ihan hyväksyttävää. Joulun takia ei kannata stressata. Jokainen tekee sen, mikä hyvältä tuntuu. Se saa riittää. Rentoa joulua.
