Niku tul käskemä Kertu ja Unski Linnajuhlis, ku heil o ny se viiskymmenttuumane, nii naise näkevä kaik vaatte ja hiuställinki kunnol.
“Juu, ei tullu tänä vuannaka meitil kutsukortti sin paikanpääl” naureskel Unski. “Se onki
hyvä, et katota sitä kyläs, ku koto ei ol enä mittä leppo eikä rauha telkkarin kattomises.”
“Kui nii?” ihmettel Niku.
“No ku muija hyppä vähän pääst ylös alas soffalt ja huiski kässiäs ja jalvojas. Hää o ottanu nii torestas see, et istumine o henkevaaralist. Munki tarttis joka mainoskatko aika voimistella.
Hää suuttus, ku mää sanoi, et tua mul jotta syämist samal, ku siin heilus, vaik tuhti meetwurstleip.”
Ku hee sit menivä juhlima, nii Armi tarjos koht vähä terästetty klöki ja hee kilistivä Suame itsenäisyyre kunniaks.
Armi sanos “Siit o ny seittämänkymmentviis vuat, ku talvisota alkas. Mää ole lukenu niit kirjei, ku siält rintamalt on lähetetty.Yksiki miäs pyys kotoväkke ostama palttina ja tekemä hänel lumipuvu, ku ei niitäkä kaikil ollu antta vaik oltti etulinjas. Sillo ol kauhja pakkane ja sotila saiva syärä kylmä kauravelli.”
“Kyl hiljaseks vettä” myänsivä toisekki. “Ei uskois, et Suames o näinpal mentty ettenpäi.
Tääl istuta lämpimäs ja syärä hyvi ruakki ja naureta, kui hulluis kamppeis ihmise o ittes pyntäny Linnajuhli.”
“Kattoka ny, tossaki on taas tommone pitk laahus peräs ja äij sotkus sen pääl. Noi tarttis kieltä tual tunkokses, ku ei ihmise ite ymmär.”
Muija istusiva oikke etukenos ja vahtasiva silmä kovana eikä Kerttu muistanu ollenka, et ols tarvinu välil verrytellä. Hänel ol koto tallenus menos, jos vaik joku tärkjä asja päässe ohitte, nii voi sit perästpäite viäl tarkasta.
Unski toivos hiljaksi, et hää unhotais see voimistelutouhus yht pia, ku see laihruttamiseski.
Äijä kyllästysivä kattomisse ja menivä vähä sivumal. Unski viskuttel Nikul “Kerttu ehrot, et jos joulpuk toisis hänel simmose kiako, minkä pääl seisota ja vemputetta ittetäs kahtenkesi,
seen piräis tekemä hoikaks.”
“Jaa, sul onki sit urheilukauppa meno eres” totes Niku.
“Älä unta nää, Metänperän puk ei sitä härveli tua, ei simmost touhu piruka kest katto.”
“Muistak sää, mitä sää kakaran sais pukilt? Kävik teil oikke joulpuk?” Niku kysys.
“Ei ollu mittän pukki. Pappuk sanos vaa, et porstonurkka o joku jättäny jonku pussi ja jotta rojui.
Mul ei ol mittä muut jääny miäle, ku sillo, ku siäl nurkas ol uure sukse pystys ja sit mä sain viäl oikja sitte,nee rotalouku. Sitä enne mul ol vaa ne nahkase mäystime. Joulpäivän pappuk poras suksis kruuvireijä ja sitte sovitetti mun monoisan sopiviks. Tapaninpäivän mää laski mäkke ja katkasin toise sukse.”
“Mää muistanki, ku sul ol simmone peltinpala kans paikattu suks.”
“Niinpä, ja ku mun pit olla nii pollena koulus uussie suksien kans ja nee olivakki sit jo paikatu, ku koulu alkas. Eikä ollu pelkko, et ols hiihtokilpailuis pärjäny, ku se peltireun krassas ain vasta.”
Niku nauroi “Mut mää olin mont vuat teil pukkin.”
“Nii sihe saak, ku sää kävis meil kehumas uussi lapikkaitas kui hyvä nee ova ja sit pukil ol sama lapikka jalas, ei kellä muul senkaltassi jalkimi ollu. Kyl sitä monelaist kahina joulusinki ol. Kerra meil ol kuusse al ilmestyny simmone pitkultaine papertötterö ja siin ol Tero nimi pääl. Hää men innosas avama see ja siäl ol koivussi piiskoi. Sit alkas jumalaton parkumine ja flika nauroiva.
Mut kyl kikatus loppus sihen paikka, ku Kerttu sanos, et hää lähteki kattoma, jos puk olsis viäl naapuris, nii se sais tulla hakema kaik flikkoje lahja pois, ku hee oliva nii tuhmi. Ku Terol selvis, ettei ne piiska ollukka pukin tuami vaa flikkojen kiusantekko, nii sillo rupesiva nyrki viuhuma ja flika vollottiva vuarostas. Et simmossi joului!”
Kerttu huus “Tulkka ny äkkin kattoma, ku tääl satayksvuatias miäs lähte tanssama Sofi Oksase
kans.”
“Kyl on kova patu, ku uskalta tommosse naisse käyrä kiine. Mää ei uskalais mennä likikä.” kauhistel Niku.
“Sorankäynymiäs on karastunu. Ei hää piänist peljästy vaik tule vasta vähä hurjemanki näköne naisihmine” totes Unski.
Mantar
