Tervepä terve. Toimituksen koillispalstan viikkotavutukset tarkastetaan tässä seuraavaksi.
***
Mielenkiintoinen tapaus on EK:n yhdessä monien yritysten kanssa junailema Operaatio Ankka, jonka myötä kaikille tänä vuonna kymmenen täyttäville lapsille lahjoitetaan tammikuun ajan ilmaiset Aku Ankat ja keväällä sitten ruotsia äidinkielenään puhuville Kalle Ankat. Tarkoituksena on kannustaa lapsia lukemaan ja nostaa lukemista esiin perheiden arjessa.
Oivaa levikinedistämistä tuokin, mutta pohjalla olevaa tavoitetta ei voi kuin kehua. Lukemisen hyvät vaikutukset on monesti lueteltu ja päälle tulee se, että on voittamattoman antoisaa saada matkata muihin maailmoihin oman mielikuvituksensa avulla. Lukutaidon tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Sitä taas voi, että lukutaito ei vielä tarkoita sitä, että selviää kauppalistasta omin avuin.
Huolihan ei ole uusi, mutta ajat ovat muuttuneet. Jo omina alakouluaikoina oli opettajalla paikoin vähän maanittelemista siinä, että kaikki luokassa olisivat lukeneet edes jotain. Yhteys tähän päivään oli siinä, että joku yritti ottaa lukukirjakseen Aku Ankan taskukirjan, jonka nimessä sentään mainitaan sana ”kirja”, vaikka sarjakuvapaketista kyse olikin. Yritys ei mennyt läpi. No, nyt riittää jo sarjiskin ja sen puhekuplat.
Vaan ei sillä: Aku Ankka on ainakin ollut tunnettu hyvästä kielestään. Toisinaan tulee kannettua kotiin vanhoja vuosikertoja ja kieli niissä on aivan muuta kuin tänä päivänä, mutta huoliteltua yhtä kaikki. Kuusikymmenluvun sarjoissa aukeaa jo maisema sen ajan ihannemaailmaan.
Voipa sarjakuva muutenkin antaa lukijalleen haasteen. Mainiossa Fingerporissa on välillä sen sortin viittauksia, että hetki menee miettiessä, mitä moisella tarkoitettiin. Tintin kanssa seikkailevan on melkein pakko ottaa selvää historiastakin, että tarinat aukenevat. Esimerkkejä voisi kaivaa koko säkillisen. Jos porttiteoria tässä toimii, niin antaapa kulua käsissä edes sarjakuvien nyt sitten.
Tietysti niistäkin voi joku pahastua näinä aikoina; moni takavuosien albumi on aikansa lapsi.Toisaalta on sitä hulluteltu ennenkin: joku ehkä vielä muistaa, miten 70-luvulla kohuttiin siitä, että Helsingin kaupunki ei tilannut Ankkaa nuorisotiloihin. Syy oli arkinen, määrärahojen vähyys, vaikka pitkin ja poikin levisikin juttu, jonka mukaan syynä olisi ollut hahmojen housuttomuus ja lisäksi Akun avosuhde Iinekseen. Sattuvaa kyllä, kyseessä oli siis uutisankka.
Sitä paitsi housuttomuudesta huolimatta meno oli siveää; munia ei ole näkynyt. Ankan siis.
Lukuarvohan ei ole housuista kiinni. Moni, jonka kätköistä on löytynyt housuttomia ihmisiä esitteleviä lehtiä, on sanonut että artikkelien vuoksi nämä on ostettu.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
